Televisionäytelmän lailla avautuva rauhallinen mysteeri yksityisetsivästä, joka 1930-luvun Los Angelesissa yrittää löytää perijättären kadonneen poikaystävän.
Televisionäytelmän lailla avautuva rauhallinen mysteeri yksityisetsivästä, joka 1930-luvun Los Angelesissa yrittää löytää perijättären kadonneen poikaystävän. Pääosan Philip Marlowe (Liam Neeson) on korsto mieheksi, mutta kyllin sivistynyt istuakseen seurapiirien kuvioihin ainakin tunkeilijan roolissa. Samanlaiselta tunkeilijalta vaikuttaa myös koko elokuva, joka yrittää näyttää genrensä edustajalta, mutta hukkuu unohdettavaksi ovenkolkuttelijaksi. Tarkasti vuollusta jännäristä haluaisi pitää enemmän kuin siitä lopulta voi.
Vihje kerrallaan tarjoillaan kuin oikeussalidraamaa tapaillen eikä yhdelläkään todistajalla tunnu olevan muuta funktiota kuin omien vuorosanojensa tarjoilu. Dialogi soljuu kliinisen vuolaasti ja paperille alkaa syntyä pistematriisinkaltainen vyyhti, joka ehkä osoittaa tapahtumien todellisen laidan. Kokonaisuus on kuitenkin auttamattoman vaivalloisesti etenevä dekkari, joka on pinnaltaan upea mutta sielultaan ja ulosanniltaan kömpelö. Pysäytyskuvien tasolla tämä voisi ihastuttaa, mutta liike on tukahdutetun töksähtelevää — mistä malliesimerkki on keskustelukohtaus hevosen selästä. Elokuva ei hengitä.
Elokuva perustuu John Banvillen novelliin "The Black-Eyed Blonde" (2014).
Videomaisen komea kuva lavastaa miljöönsä viitseliäästi, kuin elämäntyöprojekti tekijöidensä uran ehtoopuolella. Jälki on samettisen periodipatinoitua ja puhtaan vintage-puunattua, mutta samalla harmillisen elotonta.
Geriatrisen seesteinen ääniraita suhtautuu vauhtiin ja jännitykseen kovin viitteellisesti. Dialogi soljuu sinällään napakasti, mutta vailla pienintäkään kiireen tuntua ja kuin näytelmälavalle sovitettuna.