Dogme 95 -ohjeiden mukaisesti rakennettu, komediana markkinoitu, puritaaninen draama tanskalaisen pikkukylän arkisista ihmisistä ja italialaisesta tyttösestä kaukana juuriltaan.
Dogme 95 -ohjeiden mukaisesti rakennettu, komediana markkinoitu, puritaaninen draama tanskalaisen pikkukylän arkisista ihmisistä ja italialaisesta tyttösestä kaukana juuriltaan. Dogman, tosi-TV:n ja gonzon ystäville, sekä heille, jotka jaksavat arvostaa kerta toisensa jälkeen kliseetä ankaraa elinympäristöään uhmaavasta tunturikukasta. Eriäviä näkemyksiä on toki hyvä olla, ja Dogmalle kaikki kunnia pöytälaatikkotarinoiden julkaisukynnyksen madaltamisesta, mutta missä vaiheessa tuotos lakkaa olemasta elokuva ja muuttuu kotivideoksi?
Dogman suositusten mukaisesti kuvaus on tehty käsivaralla, lisävaloja, musiikkia tai tehosteita ei ole käytetty ja ohjaaja on tyytynyt katselemaan tapahtumia vierestä. Lopputulos on menetelmän mukainen: kuva on likaisen epätarkkaa, väreiltään luonnotonta videotasoa, ja paikanpäällä äänitetty ääniraita välittää koruttoman dialogin, mutta ei paljon muuta. Ekstroissa filmografiat. (IJ)