E­mi­lio Es­te­ve­zin oh­jaa­ma ja kä­si­kir­joit­ta­ma draa­ma mars­sit­taa kan­kaal­le hur­jan määrän tun­nis­tet­ta­via ni­minäyt­te­lijöitä luo­maan mo­ni­ta­hoi­sen draa­man Ro­bert Ken­ne­dyn sa­la­mur­haa edeltäväl­le päiväl­le. Mo­nel­la rin­ta­mal­la ete­nevä ta­ri­na leik­kaa pa­lan elämää lo­san­ge­le­si­lai­ses­ta ho­tel­lis­ta, jon­ka sei­nien sisään mah­tuu pal­jon vi­pinää jo en­nen pre­si­dent­tieh­dok­kaan pai­kal­le tu­loa.

U­pea näyt­te­lijä­kaar­ti ja su­la­va tek­ni­nen to­teu­tus ei ai­van peitä sitä ikävää si­vu­ma­kua, että Ro­bert Ken­ne­dy on ve­det­ty tähän tur­haan mu­kaan. Toi­sil­leen tun­te­mat­to­mien hen­kilöi­den ta­ri­noi­den yh­teen ni­vo­mi­nen jää kik­ka­mai­sek­si rat­kai­suk­si, vaik­ka aja­tuk­ses­sa trau­maat­ti­sen his­to­rial­li­sen ta­pauk­sen käytöstä si­teenä on jo­ta­kin oi­keaa­kin. Ko­ko­nai­suu­te­na elo­ku­va on lep­poi­sa, jos­kin hie­man hi­das­tem­poi­nen draa­ma, jol­la ei ole juu­ri mitään te­ke­mistä his­to­rial­li­sen draa­man kans­sa.