”Nukkumaan, huomenna on kouluyö!”.
Monsterit Oy:n jatko-osa toi ilmi mielenkiintoisen asian. 1990-luvun loppupuolella syntyneet tytöt ovat nyt 15 vuoden huiteilla ja he syöksyivät joukolla katsomaan teatteriin lapsuutensa sankareita, Tare Karvasta ja Masi Pallopäätä. Nostalgiailmiöt tulevat nykyään pienellä viipeellä.
Täytyy tosin myöntää, että keski-ikäisenäkin ehdin jo pari kertaa miettiä, milloin elokuvan BD-versio tulee kauppoihin. Jonkinmoinen saavutus siis.
Kun ensimmäinen elokuva parodisoi tieteisseikkailuja, jatko-osa ottaa tuntumaa opiskeluaiheesta. Samalla Pixarin humanistit tekevät pilaa amerikkalaisen yhteiskunnan kilpailuvietistä. Kunniaa tehdään Stephen Kingin ja Brian DePalman Carrielle, ja saapa jenkkien sotakotkakin osansa.
Jatko-osa on hallittu, vauhdikas ja tasapainoinen komedia. Äläkä missaa lopputekstien jälkeen tulevaa viimeistä gagia.
Referenssitason kuvaa ja ääntä. Ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Suomidubbaus toimii pääkaksikon osalta hyvin, mutta tarjolla on vain DD5.1. Sen on vaikea panna kampoihin alkuperäiselle HD7.1 äänelle ja John Goodmanin, Billy Cristalin; Steve Buscemin tai Helen Mirrenin tapaisille lahjakkuuksille. Yksi käännösvirhekin taisi jäädä, sillä hirviöoppilaat eivät odota koulupäivää, vaan kouluyötä. Se on suomen ja kääntäjien kunniaksi sanottava, että nimiä me osataan antaa jenkkejä paremmin. Ilmiö on muutenkin tuttu suomalaisesta Disney-historiasta jo 1950-luvulta. Esimerkiksi ruotsalaisen Kalle Ankan nimet ovat suorastaan valjuja verevän Aku Ankka –katraan rinnalla, joka ei hävennyt Carl Barksin keksintöjen rinnalla. Ekstroissa kommenttiraita ja Pixarin 7 min. lyhytelokuva ”Sininen sateenvarjo”. Takakansi ilmoittaa keston roimasti alakanttiin. (PS)