Jan Guil­loun ris­ti­ret­ki­ro­maa­niin pe­rus­tu­van kak­sio­sai­sen elo­ku­va­sar­jan jäl­kimmäi­nen ei enää hyö­dy Arn temp­pe­li­ri­ta­rin ek­soot­ti­sis­ta lä­hi-idän mai­se­mis­ta, vaan ker­too kli­sei­sen ko­tiin pa­laa­van ri­ta­rin ta­ri­nan. Kai­ken lisäk­si ker­to­mus on pe­rin tylsä.

Muu­ten Arn 2 herättää mie­len­kiin­toi­sia aja­tuk­sia, sillä oli pelkästään sat­tu­ma­noik­ku, et­tei Rid­ley Scott oh­jan­nut tätä ta­ri­naa King­dom of Hea­ve­nin­sa si­jaan. Lop­pu­tu­los oli­si ol­lut kai­kil­le osa­puo­lil­le mie­leen, myös yleisöl­le, veik­kai­sin.

A­ja­tus kiitää myös ko­toi­seen Mi­ka Wal­ta­riim­me, jon­ka hie­man myö­hempään ajan­koh­taan si­joit­tu­vat Mi­kael Kar­va­jal­ka/­Mi­kael Ha­kim sekä Nuo­ri Jo­han­nes/­Jo­han­nes An­ge­los oli­si­vat nyt en­tistä ajan­koh­tai­sem­pia fil­mau­sai­hei­ta. Ehkäpä jo­ku tart­tuu ai­hee­seeen, sillä al­le­go­ria ny­kypäivän us­kon­to­jen vä­li­seen so­taan on il­mei­nen. Tähän tart­tuu Arn­kin ai­ka osu­vas­ti.