Mu­kaan­sa­tem­paa­va sci­fi-kark­ki nais­puo­li­ses­ta ro­bo­co­pis­ta (S­car­lett Jo­hans­son), jo­ka tai­taa dek­ka­roin­nin ky­ber­tu­le­vai­suu­des­sa.

Ja­pa­ni­lai­seen man­ga-sar­ja­ku­vaan poh­jau­tu­va toi­min­tajännä­ri luis­kah­ti lip­pu­luu­kul­la flo­pik­si, mut­ta elo­ku­van reip­paas­ta ge­nee­ri­syy­destä huo­li­mat­ta ky­se tun­tuu ole­van ver­rat­tain elin­voi­mai­ses­ta gen­re-viih­teestä. Ker­ron­nan vie­te­ri on to­ki ve­det­ty huo­mat­ta­van löysäl­le, jo­ten vir­keäk­si tätä ei pää­se kut­su­maan, mut­ta seik­kai­lun sie­lu toi­mii kui­ten­kin riittävän ve­toa­vas­ti.

E­lo­ku­vil­ta Mat­rix ja Bla­de Run­ner pal­jon lai­naa­va viih­dy­ke on­nis­tuu lo­pul­ta vain vai­voin rai­vaa­maan it­sel­leen re­vii­rin gen­ren merk­ki­teos­ten lo­maan. Elo­ku­vaa on ai­heel­li­ses­ti kri­ti­soi­tu ja­pa­ni­lais­ten hah­mo­jen mie­hittä­mi­sestä ul­ko­mai­sil­la näyt­te­lijöillä. Tu­lok­se­na on­kin eri­koi­nen miks­tuu­ra New Yor­kia ja To­kio­ta, jo­ka toi­mii tu­le­vai­suu­den se­koi­tus­kat­ti­la­na, mut­ta oli­si voi­nut toi­mia is­keväm­min au­tent­ti­sem­mal­la ot­teel­la. Scar­lett Jo­hans­so­nin suo­ri­tus­ta pääo­sas­sa on ke­hut­tu, mut­ta tällä ker­taa on vai­kea vält­tyä aja­tuk­sel­ta, että mo­ni muu­kin näyt­te­lijä oli­si pys­ty­nyt sa­maan — ja ehkä vielä pa­rem­paan.

E­lo­ku­van il­me on asial­li­sen va­ka­va, mut­ta myös yk­sittäis­ten hölmöi­ly­jen vir­ta on ta­sai­nen — ku­ka esi­mer­kik­si an­tai­si kuu­lus­tel­ta­val­le mah­dol­li­suu­den hirttää it­sensä?