Ser­ge Raf­fyn pro­pa­gan­dis­ti­sen Fi­del Cast­ro –elämän­ker­ran (W­SOY, 2005) luet­tuaan Che Gue­va­ran jee­sus­myyt­ti tun­tuu yh­deltä maail­man­his­to­rian suu­rim­mal­ta hui­jauk­sel­ta. On to­ki kum­ma, jos 1950-lu­vun Etelä-A­me­rik­kaan syn­ty­nyt nuo­ri ei oli­si ryh­ty­nyt val­lan­ku­mouk­sel­li­sek­si.

E­lo­ku­va to­dis­taa jo­ka ta­pauk­ses­sa mu­kaan­sa­tem­paa­vas­ti ja us­kot­ta­vas­ti, mi­ten Nor­ton 500 vm. 1939:n selässä nuo­res­ta mie­hestä voi tul­la su­mei­le­mat­ta po­liit­ti­sia vas­tus­ta­jiaan ja en­nen kaik­kea väärään ai­kaan suu­ren joh­ta­jan tiel­le ek­sy­neitä to­ve­rei­taan lik­vi­doi­va hir­viö.

Ka­pi­ta­lis­min räi­keys py­hit­ti kai­ken, mut­ta elo­ku­va ker­too mur­rok­ses­ta, jol­loin viat­to­muus väis­tyy ja aa­te saa­puu. Gue­va­ran isä toi­mi Ar­gen­tii­nan kan­sal­li­sen öl­jy-yh­tiön joh­ta­ja­na, mut­ta kom­mu­nis­ti­setä oli Es­pan­jan sisäl­lis­so­dan kon­ka­ri. Tu­han­sien ki­lo­met­rien ajo­mat­ka toi yh­teis­kun­nal­li­set epä­koh­dat suo­raan sil­mil­le.