Lä­peensä woo­dyal­len­mai­nen draa­ma yh­teen ver­kot­tu­neis­ta ih­mi­sistä, joi­ta kaik­kia vai­vaa ta­val­la tai toi­sel­la ja­no enempään kuin mitä heillä jo on. Tyhjän­toi­mit­ta­ja­kir­jai­li­ja (Josh Bro­lin) ihas­tuu sisä­pi­han toi­sel­la puo­len asus­ta­vaan pu­na­mek­koi­seen kau­not­ta­reen (F­rei­da Pin­to). Sa­maan ai­kaan vai­mo (Nao­mi Watts) ha­luai­si saa­da mie­heensä vauh­tia, tai edes lap­sia tai ehkä sit­ten­kin suh­teen rik­kaan po­mon­sa (An­to­nio Ban­de­ras) kans­sa. Vai­mon isä (Ant­ho­ny Hop­kins) puo­les­taan jättää puo­li­son­sa vuo­sien avio­lii­ton jäl­keen elääk­seen nuo­ruus­vuo­ten­sa uu­del­leen ja pää­tyy nai­mi­siin nuo­ren ilo­tytön (Lu­cy Punch) kans­sa. Vai­mon äi­ti täy­dentää tärähtä­nei­den ker­hon kään­tymällä selvännä­kijän puo­leen ja al­kaa us­koa uu­del­leen­syn­tymään.

Al­le­nin mauk­kaas­sa kei­tok­ses­sa ai­nek­set ovat yllä­tyk­settömän pe­rin­tei­siä, mut­ta tai­taen yh­dis­tet­tyjä. Kylmä­kis­koi­sen pettä­mi­sen si­jaan ky­se on en­nem­min­kin "ruo­ho on ai­na vih­reämpää ai­dan tuol­la puo­len" -synd­roo­mas­ta. Tätä ha­vain­nol­lis­taa her­kul­li­ses­ti elo­ku­van pa­ras koh­taus, jos­sa mies huo­maa ase­tel­man kään­ty­neen pää­lael­leen tir­kis­tel­lessään vai­moaan ra­kas­ta­jan­sa ik­ku­nas­ta. Muu­toin­kin ky­se on elävästä ih­mis­suh­de­ko­me­dias­ta.