Ar­vio vuo­den 1975 MMM-kir­jas­sa oli kiittävä ja ai­kaan­sa edellä, sillä ai­ka­laisk­rii­ti­kot eivät tätä ymmärtä­neet. Kult­ti­suo­sio­ta.Yh­distää ko­ko ku­vas­ton: Oop­pe­ran kum­mi­tuk­sen, Faus­tin, Do­rian Grayn ja blues­le­gen­da Ro­bert John­so­nin so­pi­muk­sen pa­ho­lai­sen kans­sa. Mu­siik­ki­teol­li­suu­den kri­tiik­kiä en­nen ai­kaan­sa. Haus­ka Beach Boys/­Ru­bet­tes/S­ha-Na-Na -al­ku. Oli osa myös Suo­meen­kin yltä­nyttä 1950-lu­vun re­vi­va­lia, jos­ta Hur­ri­ga­nes ot­ti kun­niak­kaan osan­sa. Sa­mal­la pan­naan hal­val­la Bowien, Ali­ce Coo­pe­rin ja Mott the Hoop­len tyy­listä glam­roc­kia. Paul Wil­liam­sin pää­roo­li ja sä­vel­lys­työ ovat hui­kei­ta (Bee­fin bii­si on pas­tis­si Door­sin “B­reak On Th­roug­his­ta” yh­dis­tet­tynä Da­vid Co­ver­da­len tyy­liin en­nen kuin mies it­sekään sitä oli löytä­nyt). Kiss ot­ti tästä vai­kut­tei­ta ja luul­ta­vas­ti D. Ar­gen­to­kin pi­ti, kun mu­ka­na oli Jes­si­ca Har­per (Sus­pi­ria). Pää­hen­kilön hen­gi­tysää­ni saat­toi vai­kut­taa jo­pa Darth Va­de­riin.­Ku­va näyttää kel­meistä vä­reistä huo­li­mat­ta hyvältä, mut­ta ää­ni­rai­ta oli­si pitä­nyt mik­sa­ta mo­der­nim­mak­si. Nyt tätä on vai­kea soit­taa niin kuin pitäi­si: ko­vaa. Ekst­roi­hin on tal­len­net­tu trai­le­ri.