”­Ve­si on pa­rem­paa kuin mikään samp­pan­ja”. Taan­noi­sel­la Ci­ty of God –e­lo­ku­val­laan täys­tyrmäyk­sen tar­jon­neen bra­si­lia­lai­soh­jaa­jan Blind­ness ei ole suo­ra­vii­vai­nen apo­ka­lyp­ti­nen toi­min­tae­lo­ku­va, vaik­ka se on pe­rin jän­nittävä uto­pia ku­va­tes­saan, mi­ten käy, kun ko­ko ih­mis­kun­ta so­keu­tuu. Se on erään­lai­nen yh­dis­telmä Geor­ge A. Ro­me­ron zom­bie-e­lo­ku­via, Ric­hard Mat­he­so­nin Olen le­gen­daa ja Raa­ma­tun ta­rua Baa­be­lin tor­nis­ta. Kaik­ki ih­mi­set eivät muu­tu eläväk­si kuol­leik­si, eikä Ju­ma­la ole lan­get­ta­nut ba­by­lo­nia­lai­sil­le ki­rous­ta, jol­loin kaik­ki pu­hu­vat eri kieltä. Tee­mois­ta kui­ten­kin luo­daan mie­len­kiin­toi­nen syn­tee­si.

Mat­he­so­nin vii­mei­nen mies on nyt yk­si ai­noa nai­nen, jo­ka ei ole so­keu­tu­nut. Hä­nen roo­lin­sa erään­lai­se­na uu­te­na Noa­na on mie­len­kiin­toi­nen. Sa­mal­la se on kaik­kein uto­pis­ti­nen. Ku­ka ta­han­sa mu­ser­tui­si täl­lai­sen pai­no­las­tin al­la.

Mi­ten toi­mii yk­silö, mi­ten yh­tei­siö? En­nen kaik­kea mi­ten toi­mii yh­teis­kun­ta. Kir­jal­li­suu­den No­be­lin voit­ta­neen José Sa­ra­ma­gon ro­maa­ni ”­Ker­to­mus so­keu­des­ta” an­taa pal­jon ma­te­riaa­lia ku­va­ta tur­va­verk­ko­jen ro­mah­ta­mi­sen mer­ki­tystä, omaan eri­no­mai­suu­teen­sa so­keu­tu­nei­den uraoh­jus­ten naii­viu­des­ta ja pe­ru­sin­hi­mil­li­syy­den mer­ki­tyk­sestä. Sa­mal­la se ker­too jul­maa kieltään sys­tee­min ar­mot­to­muu­des­ta. Eri­lai­set ja tar­tun­ta­tau­ti­set eris­tetään kylmäs­ti yh­teis­kun­nas­ta. Sul­je­tus­sa ra­ken­nuk­ses­sa al­ka­vat jyllätä sa­mat lai­na­lai­suu­det kuin ul­ko­puo­lel­la­kin. Kie­roon jo en­nal­ta kas­va­neet käyvät ah­neik­si ja mie­li­val­tai­sik­si.

Sa­mal­la ta­ri­na on kui­ten­kin va­paut­ta­va, sillä ai­na löy­tyy ih­mi­siä, jot­ka eivät ajat­te­le vain it­seään ja pyr­kivät yh­tei­seen hyvään. Ai­ka­moi­nen elo­ku­va.