Mu­siik­ki­vi­deois­ta elo­ku­viin pon­nah­ta­nut ja mai­nok­sis­taan useas­ti pal­kit­tu Mic­hael Bay pa­laa lef­fau­ran­sa käyn­nistä­nei­den pa­ho­jen poi­kien pa­riin. Tu­lok­se­na on räi­keäs­ti yli­pitkä ja huu­mo­ril­taan vä­sy­nyt toi­min­ta­ko­me­dia, jo­ka lai­nai­lee vai­kut­tei­ta mo­lem­min puo­lin, mut­ta ei on­nis­tu par­si­maan ko­koon mitään kestävää. Ta­ri­na on sa­maa ta­soa en­simmäi­sen osan kans­sa, mut­ta Bayn il­miömäi­nen vi­suaa­li­suus on jää­nyt tässä puo­li­tie­hen: näyttä­viä otok­sia löy­tyy, mut­ta huo­mio kiin­ni­tetään yhä useam­min pit­killä CGI-ka­me­ra-a­joil­la ja Mat­ri­xiin pa­rem­min so­pi­vil­la ää­ri­hi­das­tuk­sil­la. Sää­li. Oi­keas­taan kak­si elo­ku­vaa yh­dessä, jois­ta jäl­kimmäi­nen on vauh­dik­kaam­pa­na viih­dyttäväm­pi.

Ää­ni­rai­ta täyttää odo­tuk­set: tois­to on tu­ke­vaa, ti­la­vaa ja kai­kil­ta osin sel­keää. Ku­va­puo­lel­la ti­lan­ne ei ole yhtä ruu­sui­nen: vaik­ka jäl­ki on­kin hyvää, on ku­va hätkäh­dyttävän ro­soi­nen ja kont­ras­til­taan tuk­koi­nen. Sa­maa vi­kaa oli myös R1-jul­kai­sus­sa. Ekst­rois­sa trai­le­ri (a­na­mor­fi­nen/D­D5.1), pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia (7 min.), Jay-Z:n mu­sa­vi­deo, yllättävä do­ku­ment­ti stun­teis­ta (9 min.), te­hos­teis­ta (19 min.), kuu­si koh­taus­ver­tai­lua ja mie­len­kiin­toi­sim­pa­na lisänä kat­ta­va ku­vauspäivä­kir­ja (67 min.). Tup­la­le­vy. (IJ)