“­Tais­te­let ra­jum­min kuin nait”.

Ko­ko elo­ku­va ei ehkä ki­tey­dy yh­teen kökköön si­taat­tiin, mut­ta 300-e­lo­ku­van jat­ko-, al­kuo­sa- tai näkö­kul­mas­ta riip­puen rin­nak­kai­so­sa ei ul­koi­ses­ta ko­meu­des­taan huo­li­mat­ta jak­sa sy­tyttää. Ve­ri lentää pe­rin graa­fi­ses­ti, mut­ta 300:n il­mai­su­pa­le­tis­ta on siir­ryt­ty aa­vis­tus luon­nol­li­sem­paan suun­taan. Tämä ei sinänsä ole on­gel­ma, vaan elo­ku­van sa­no­ma.

Ur­hei­luun ei saa se­koit­taa po­li­tiik­kaa, on lau­se, jo­hon ei enää ku­kaan us­ko. Kun toi­min­tae­lo­ku­vaan se­koit­taa po­li­tiik­kaa, vas­tuu siir­tyy sa­vo­lai­sit­tain kat­so­jal­le.

F­rank Mil­le­rin al­ku­peräistä Xer­xes-sar­ja­ku­vaa lu­kies­sa po­li­tiik­kaa ei mie­ti, mut­ta yhtä­kaik­ki se on vielä vaa­ral­li­sem­paa. Elo­ku­va puo­les­taan tuo sen suo­raan sil­mil­le, vas­ten­mie­li­sellä ta­val­la. De­mok­ra­tian va­paat esi­na­to­lai­set vas­tus­ta­vat idän epä­de­mok­raat­ti­sia bar­baa­re­ja ja mi­na­ree­teis­ta tut­tu soun­di täyttää ää­ni­rai­dan, vaik­ka Mo­ham­me­din syn­tymään on vielä ai­kaa. Yk­si al­ku­de­mok­raat­ti­sen län­nen so­tu­ri tun­tuu vas­taa­van kym­mentä itäläistä.