Oh­jaa­ja Sha­ne Ac­ker te­ki oma­peräi­sen ly­hy­ta­ni­maa­tion, jo­ka ai­koi­naan pää­tyi perä­ti Os­car-eh­dok­kaak­si. Sa­ma il­mai­su le­vi­tet­tiin ison tuo­tan­non ko­koil­lan seik­kai­luk­si tuot­ta­ji­naan Tim Bur­ton ja Ti­mus Bek­man­be­tov.

9 ker­too maail­man­lo­pun jäl­kei­sestä maail­mas­ta, jo­ta ko­neet hal­lit­se­vat. Ih­mi­nen on kui­ten­kin sit­keä otus, sillä jos­sain muo­dos­sa in­hi­mil­li­nen elämä jat­kuu. On omi­tui­sen pik­kuväen vuo­ro.

Ar­vos­te­lu­me­nes­tys nos­taa odo­tuk­sia. 9 on tämän ta­kia hie­noi­nen pet­ty­mys. Ani­maa­tioil­mai­su on ai­ka oma­peräistä, mut­ta muu­ten yh­tymä­koh­dat ja vai­kut­teet tun­tu­vat tur­han il­mei­siltä. Toy Sto­ry, Ter­mi­na­tor, Täh­tien so­ta ja Sor­mus­ten her­ra, jo­pa Wal­la­ce & Gro­mit, käyvät tur­han usein mie­lessä.

Sähäkkää toi­min­taa riittää lii­kaa. Fi­lo­so­fi­nen as­pek­ti ja su­van­to­vai­heet oli­si­vat ol­leet tar­peen. Se on kui­ten­kin hie­noa, et­tei ”­pe­don tap­po” ole tässä myy­tissä mikään lo­pul­li­nen tai toi­vot­ta­va rat­kai­su.