Ripleyn korpimatka tekee tiukan U-käännöksen takaisin LV-426 planeetalle, missä möröt eivät enää ole ainoita kolonialisteja.
Ripleyn (Sigourney Weaver) korpimatka tekee tiukan U-käännöksen takaisin LV-426 planeetalle, missä möröt eivät enää ole ainoita kolonialisteja. Tämä muistetaan yleensä saagan sotaelokuvana, jossa lippaat laulavat ja hämähäkkimäiset ötökät rynnivät päälle. Samalla kyse on kuitenkin myös koukuttavan ehyestä Ripleyn tarinasta, joka toimii erityisesti elokuvan pidennetyn version myötä vahvasti myös draamana. Kliseiden ylittämisen merkkinä pääosan Sigourney Weaver palkittiin aikoinaan roolistaan Oscar-ehdokkuudella parhaana naisnäyttelijänä.
Sytytyslangan määrätietoisuudella etenevä elokuva löytää merkitykset ja motivaatiot mörköjahtinsa lomasta. Kokonaisuuden voi katsoa aivottomana kujanjuoksuna, mutta virkistävästi niin ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Terminatorista muistettava Michael Biehn oli ehkä pikkupoikana tätä katsoessa tarinan kiintopiste, mutta viimeistään kymmenennellä katselukerralla saattoi vain ihailla kuinka vaikuttavasti Sigourney Weaver pitää tämänkin seikkailun raiteillaan. Ja niitä katselukertoja on näiden vuosien varrelle mahtunut VHS:stä nyt 4K:hon. Vaikuttava on myös tässä debyyttinsä tekevä Carrie Henn tarinan pikkutyttönä, jonka side Weaverin Ripleyn kanssa on käsinkosketeltava niin elokuvassa kuin sen ekstroissakin.
Ridley Scottin upean kummitustalon jälkeen nyt mennään Vietnamin sotaan asti, mutta puolikuoliaaksi säikytellyt aivosolut pysyvät tarinassa mukana. Lopputulos on tarinana ja elokuvana palkitseva taival, joka tuntuu todistettavasti kestävän kymmeniä katselukertoja. Levyn ekstrojen ahmimisen jälkeen kokonaisuutta arvostaa entistä enemmän.
Kertakaikkisen upea kuva näyttää vakaammalta ja läsnäolevammalta kuin koskaan ennen. Filmirae on ehkä siivottu pois jonkin tekoälyn avulla, mutta kuosi on siitä huolimatta kauniin luonnollinen, läpeensä jäsentynyt ja vaivattoman läsnäoleva. Parhaimmillaan jälki on mykistävän erottelevaa ja juonteet Sigourneyn poskilta tai ritilät käytävien varsilta voi vaivatta laskea. Jokunen otos siellä täällä jää lähtökohtien johdosta huomattavavan pehmeäksi toki ja taustaprojisiot tunnistaa kun niitä etsii, mutta nämä ovat harvassa eikä mikään näistä häiritse kokonaisuudesta nauttimista.
Loisteliaan kuvan kääntöpuolena elokuvan lukuisat pienoismallit näyttävät nyt paikoin massanpuutteensa liikkeissään, mutta yksityiskohdat ovat näissäkin upeasti kohdallaan. Kuvassa musta on mustaa, savu ja hämy filmaattisen ilmeikkäästi kohdillaan ja kokonaisuuden edessä kuola valuu muiltakin kuin hirviöiltä.
Puhdas ääniraita tuo dialogin iholle ja tapahtumat verisuoniin asti. Konetuli hakkaa, räjähdykset ottavat tilansa ja dialogi soljuu aina vaivattoman välittömästi. Myös musiikkiraita on hienosti tapahtumissa mukana vaikka taival ei aina ollutkaan ruusuinen kuten levyn ekstroissa kuullaan.
Kolmen levyn boksi. Elokuvalevyjen (sekä 4K että HD) ekstroissa kuullaan tuttu vuoden 2003 tekijöiden kommenttiraita ja kaksi eristettyä musiikkiraitaa. Lisäksi mukana on pikavalikko SE-painoksen lisäämiin kohtauksiin.
Varsinaisella lisukelevyllä on tarjolla huikea kattaus tiedonjanoisille. Kolmeksi kokonaisuudeksi rakennettujen haastatteluiden ja klippien kautta avautuva paketti (31 min., 185 min. ja 59 min.) tarjoaa noin viiden tunnin edestä lisätietoa ilman hypeä tai kaunistelua elokuvan synnystä. Ohjaajan tiukka luonne ja kuvausten haastavat ihmissuhteet käyvät selväksi, mutta myös vision tinkimätön ja kekseliäs tavoittelu välittyy vakuuttavasti. Sokerina pohjalla vielä sarja mainioita poistettuja kohtauksia (6 min.), trailereita, vuoden 1991 laserdisc-julkaisun faktaruudut ja gallerioita. Poistettujen kohtausten parhammistoa edustaa lopullisessa leikkauksessa kuvan ulkopuolle jäänyt Burken (Paul Reiser) kohtalo. (IJ)