Prostituoitujen masentavista elinolosuhteista, ihmisarvon lopullisesta menettämisestä ja miehisen fantasiamaailman palvelemisesta on kuvattu niin lukuisia näyteltyjä draamoja ja dokumenttielokuvia, että uudet näkökulmat alkavat väkisinkin loppumaan.
Prostituoitujen masentavista elinolosuhteista, ihmisarvon lopullisesta menettämisestä ja miehisen fantasiamaailman palvelemisesta on kuvattu niin lukuisia näyteltyjä draamoja ja dokumenttielokuvia, että uudet näkökulmat alkavat väkisinkin loppumaan. Brittiläinen dokumenttiohjaajaveteraani Kim Longinotto lähestyy loppuun maiskuteltua aihetta pelastuksen kautta. Longinotton elokuvan keskiössä on entinen chicagolaiskatutyttö Brenda Myers-Powell, katunimeltään Breezy. Brenda on perustanut Dreamcatcher-järjestön auttaakseen nuoria tyttöjä pois kadulta, ehkäistäkseen henkilökohtaisesti riskiryhmään kuuluvien afroamerikkalaisten koulutyttöjen vajoamisen samoihin kulmauksiin, joissa hän itse puolet elämästään vietti.
Lähtökohdistaan johtuen Brenda ei saarnaa, ei myöskään Longinotton dokumentti. Se kuvaa yhdet onnelliset selviytyjän kasvot, sekä kymmenittäin hyväksikäytettyjä surumielisiä kasvoja. Lapsien ja aikuisten naisten kasvoja, joilla ei vahingossakaan pilkahda merkkejä onnesta. Lähikuvissa kameran edessä istuu vankilaan syyttä joutuneita uhreja, lähisukulaistensa ja parittajien hyväksikäyttämäksi joutuneita nuoria naisia ja koululaisryhmiä. Kaikkien kasvoilla on nähtävissä sama epätoivo, hyväksikäytöstä syntynyt syyllisyyden tunne, joka yhdessä mielialalääkkeiden ja muiden huumausaineiden kera luo tyttöihin mitättömyyden olotilan.
Naisten kertomuksissa on eräs yhtenevä tekijä. Haastateltavat ovat poikkeuksetta kohdanneet järkyttävää seksuaalista väkivaltaa oman perheen sisällä, pahimmillaan lastentarhaiästä lähtien. Dokumentti pyrkii todistamaan väkivallan kierteen, kotiolojen kiistämättömän merkityksen, puhuttiin sitten uhrin tai tekijän, prostituoidun, parittajan tai palvelunkäyttäjän näkökulmasta.
Kim Longinotton koskettava elokuva Chicagon nuorten naisten alistamisesta parittajien – ja perheenjäsenten – käyttötavaraksi esitetään Espoo Cine –festivaaleilla 2015. (VA)