Entiset köyhät rocknuoret ovat kasvaneet ostovoimaisiksi keski-ikäisiksi kuluttajiksi, joiden nostalgiannälkä loi erityisen imperfektissä musiikkia tutkailevan brittilehdistön.
Entiset köyhät rocknuoret ovat kasvaneet ostovoimaisiksi keski-ikäisiksi kuluttajiksi, joiden nostalgiannälkä loi erityisen imperfektissä musiikkia tutkailevan brittilehdistön (Mojo, Uncut, Classic Rock). Näitä aikakauslehtiä myydään paljon Suomessakin. Samaan saumaan iskee myös elokuva Merirosvoradio, mutta se ei pysty lehtien tavoin vastaamaan luomiinsa odotuksiin.
Brittiläiset rockbändit tekivät kaikkien aikojen kovinta musiikkia vuonna 1966. Valtionyhtiö BBC soitti sitä päivässä keskimäärin alle 45 minuuttia. Epäkohtaa korjasivat kaupallisten tiedotteiden tukemat merirosvoradiot, jotka soittivat aluevesirajojen ulkopuolelta sitä, mitä kansa halusi.
Herkullinen kulttuurihistoriallinen ajankuva lupaa enemmän mitä se tarjoaa. Perin epätasainen komedia tuntuu välillä turhan lapselliselta, mitä ei pelasta muutama osuva kohtaus. Britit ymmärtävät tämän kohelluksen paremmin eräänlaisena kunnianosoituksena saman ajan Carry on –komedioille.
Ulkomaalaisten kannattaa kuunnella samasta aihepiiristä antinsa ammentava The Whon teema-albumi The Who Sell Out (1967), jossa kappaleiden välejä lämmitetään merirosvoradioista tutuilla juonnoilla.
Laadukas kuva ja ääniraita ovat hyvää Blu-ray -tasoa. Soundtrack on puolestaan koottu turhan kuluneista kipaleista. Kaiken lisäksi aika moni edustaa anakronismia eli biisit on julkaistu kesän 1967 jälkeen, johon tapahtumat päättyvät. Tämä voi olla hiusten halkomista, mutta vuoden 1973 “Won’t Get Fooled Again” on sentään aivan toisen aikakauden musiikkia. Onneksi se toimii vain taustana, eivätkäitse DJ:t soita sitä kohtauksissa. Ekstroihin on tallennettu 14 poistettua kohtausta (19 min.), kuusi lyhytelokuvaa teräväpiirtona (54 min.) ja kommenttiraita. (PS)