Ulkomaankomennukselta palaavan perheen poika sairastuu harvinaiseen ALD-tautiin, jonka ennuste on julma ja elinajanodote matala.
Ulkomaankomennukselta palaavan perheen poika sairastuu harvinaiseen ALD-tautiin, jonka ennuste on julma ja elinajanodote matala. Perheen vanhemmat (Nick Nolte ja Susan Sarandon) huomaavat vähitellen, että heidän täytyy itse ottaa aktiivinen rooli lääketieteen edistäjänä jotta heidän pojallaan olisi taistelumahdollisuus. Näin vaikka kummallakaan ei ole alan koulutusta.
Augusto, Michaela ja Lorenzo Odonen tositarinaan 1980-luvulta pohjaava tarina on koskettava ja inspiroiva kertomus. Lääketieteellisen tiedon sivuuttamisen ja kotikutoisen foliohatun sijaan perheen vanhemmat heittäytyvät uuden tiedon omaksumiseen ja terapian löytämiseen aivan kuten olivat vuosia aiemmin opetelleet asumaan vieraassa maassa. Mutun ja toiveajattelun sijaan pariskunta haalii parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon yli tieteenalojen rajojen, luo yhteyksiä tiedemaailmaan ja päätyy kehittämään kahden erilaisen öljyn sekoituksen, jonka on sittemmin osoitettu purevan taudin varhaisiin muotoihin.
Lippuluukulla flopannut elokuva haastaa yleisönsä. Pikkupojan kärsimys ei ole kevyttä katsottavaa (vaikka se tuodaan hillitysti esiin) eikä vanhempien kohtaama tiiliseinä kaunis, mutta dekkarina ja dekkaroinnin ylistyslauluna taival on paitsi riipaiseva myös kannustava. Elokuvan on syytetty antavan tositarinasta turhan ruusuisen kuvan vihjailemalla ihmeparantumisen mahdollisuuteen. Ottaen kuitenkin huomioon että poika eli 20 vuotta ennustetun 2 vuoden sijaan ja kykeni tuona aikana todistettavasti jonkinlaiseen aivotoimintaan on kyseessä perin oikeutettu menestystarina. Vanhempien sittemmin kuoltua ja heidän perustamansa säätiön yhdistyttyä toiseen näyttää keksinnön perintö jääneen kapeaksi, mutta ei merkityksettömäksi.
Lopulta elokuvan suurin haaste onkin kutsu tarttua itse toimeen ja erityisesti vastoinkäymisten edessä pureutua ongelmaan sekä sen ratkaisuun mahdollisimman objektiivisesti ja tarmokkaasti. Jos yhteiskunta on korkeasti koulutettu, maalaisjärki tallella ja väitetysti 70% lääkäreiden diagnoosissa tarvitsemasta tiedosta usein peräisin potilailta itseltään niin lääketieteellisen tiedon ei enää nykymaailmassa tarvitse ajatella olevan yksinomaan lääkäreiden ja tutkijoiden omaisuutta. Lääkäreiden sivuuttaminen olisi typerää, mutta valmistautuminen kehittyvään keskusteluun heidän kanssaan ainoastaan järkevää.
Elokuvana tämä on sulavan nopealiikkeinen ja mukavasti kliseiden yli luisteleva tapaus, joka tuntuu viihdyttävän ja inspiroivan tositarinaansa liikoja värittämättä. Nick Nolte amerikanitalialaisena vaatii hieman immunosupression soveltamista, mutta hyvin hänkin roolinsa ottaa. Susan Sarandon on uskottavan jääräpäinen äiti, joka ei suostu hyväksymään poikansa kuolintuomiota.
Hyvä kuva ja ääni jäävät molemmat hitusen odotuksista, mutta tarjoavat sisältönsä mukisematta. Ekstraton. (IJ)