Hui­keas­ta ak­ro­ba­tias­ta ja sa­tu­mai­sis­ta ai­heis­taan tun­net­tu Cir­que du So­leil -ryhmä on 3D:nä he­ti odo­tuk­sia herättävä ta­paus. Yleensä sir­kus­tel­tan ra­jo­ja koet­te­le­vat per­for­mans­sit on nyt ih­mi­selämän kun­nia­no­soi­tuk­sek­si ni­me­tyssä teok­ses­sa va­pau­tet­tu suu­reen maail­maan. Rik­kaan sa­tu­mai­nen ja tuon tuos­ta vaih­tu­va miljöö on lu­paa­va taus­ta ih­mis­ke­hon täy­del­listä hal­lin­taa vaa­ti­vil­le tem­puil­le, mut­ta tästä huo­li­mat­ta lu­mo jää tällä ker­taa puo­li­tie­hen. Oh­jel­ma­nu­me­rot ovat vai­kut­ta­via, mut­ta tun­tu­vat jo pitkäl­ti tu­tuil­ta eikä miljöi­den vaih­te­lu lo­pul­ta tuo ai­van toi­vot­tua lisäar­voa. Ras­kaut­ta­vin­ta kai­kes­sa on kui­ten­kin vaa­ti­mat­to­mak­si jäävä ku­van­laa­tu, jo­ka ve­sittää ikäväs­ti esi­tys­ten te­hoa.