Rus­tiik­ki pik­ku­kau­pun­kie­lo­ku­va en­ti­sestä high sc­hoo­lin fu­tistäh­destä, jon­ka elämä tun­tuu men­nen mönkään pa­han louk­kaan­tu­mi­sen jäl­keen. Mil­joo­nat ovat men­neet si­vu­suun eikä per­heen elättä­mi­nenkään tun­nu mah­dol­li­sel­ta kun pak­ka­nen uh­kaa tu­ho­ta sa­don ja pank­ki viedä maa­ti­lan. It­se­tu­ho kään­tyy kui­ten­kin het­kessä nuo­ruu­den uhok­si kun mies saa kuin tai­ka­sau­vas­ta mah­dol­li­suu­den elää kriit­ti­nen elämän­vai­he uu­del­leen.

A­lun har­maat pil­vet vaih­tu­vat nuo­rek­kaa­seen ener­gi­syy­teen ja lup­sak­kaan huu­len heit­toon, mut­ta kat­so­ja aa­vis­taa että lu­vas­sa on jon­kin­lai­nen "o­le tyy­tyväi­nen elämää­si"-o­pe­tus. Nuo­ruus kun on eri­lai­nen uu­deel­leen elet­tynä — kun sil­loi­nen ihas­tus ei enää ve­toa ja tu­le­va vai­mo deit­tai­lee tois­ta ja hur­jas­tee­lee ai­van eri ta­paan kuin kah­den pik­ku­tytön äi­din pitäi­si.

Ke­peä, elämän­myön­tei­nen ja al­ku­syn­kis­te­lystään sel­vit­tyään myös hil­li­tyn haus­ka elo­ku­va on hyvällä ta­val­la hölmöä ja oma­lei­mais­ta viih­dettä. Tee­mat syn­nyin­seu­tu­jaan pa­ke­ne­mi­ses­ta ja it­sensä uu­del­leen löytä­mi­sestä ovat puit­tei­den ta­voin pe­ria­me­rik­kai­lai­sia, mut­ta ei vail­la laa­jem­paa­kin ve­to­voi­maa. Lä­hin ver­tai­lu­koh­ta täl­le lie­nee En­ke­lin kos­ke­tuk­sen kal­tai­set tv-sar­jat tai us­kon­nol­lissä­vyt­tei­set sa­no­mal­li­set elo­ku­vat, mut­ta sillä suu­rel­la ero­tuk­sel­la et­tei tässä tar­vit­se kuun­nel­la mitään saar­no­ja. Hyvä peh­mo­lef­fa.