Down­ton Ab­bey edus­taa brit­ti­pu­kud­raa­man kiis­ta­ton­ta aa­te­lia, eikä sar­jan toi­nen kau­si jää dra­ma­tii­kas­sa, suu­ris­sa tun­teis­sa tai läm­min­hen­ki­sessä juo­nit­te­lus­sa yhtään edeltäjäänsä hei­kom­mak­si. Jos Ju­lian Fel­lowe­sin "Ti­ta­nic"-mi­ni­sar­ja jäi­kin hie­noi­sek­si pet­ty­myk­sek­si on tässä sar­jas­sa kaik­ki ta­ri­nas­ta ja hah­mois­ta ai­na hui­keaan tek­ni­seen to­teu­tuk­seen upeas­ti koh­dal­laan. Tämä on kou­kut­ta­vin­ta te­le­vi­sio­ta mitä on het­keen näh­ty ja omas­sa gen­ressään täy­sin ylittämätön ta­paus.

Kau­den ta­pah­tu­mia vä­rittää voi­mak­kaas­ti en­simmäi­nen maail­man­so­ta, jon­ka myötä sekä ylä­ker­ran että ala­ker­ran vä­ki jou­tuu pun­nit­se­maan elämäänsä ja ar­vo­jaan ai­van uu­sik­si. Osa mie­histä jou­tuu rin­ta­mal­le, osa ja­noaa sin­ne pää­syä, osa te­kee mitä ta­han­sa vält­tyäk­seen so­dal­ta, ja lo­pul­ta myös rin­ta­ma tu­lee sel­viy­ty­jien mu­ka­na kar­ta­noon ta­lon muun­tau­tues­sa so­ti­las­pa­ran­to­lak­si. Pe­rijä­ky­sy­myk­sessä eteen tu­lee uu­sia ka­pu­loi­ta ja mu­kaan mah­tuu jo­pa muu­ta­ma avio­liit­to, kuo­le­ma ja oi­keu­denkäyn­ti. Sar­ja on­nis­tuu löytämään hämmäs­tyttävän mon­ta näkö­kul­maa elämään so­dan ai­ka­na ja pyö­rittää jän­nittävää ih­mis­suh­de­pi­ruet­tiaan muu­toin­kin vai­kut­ta­vas­ti.

C­liff­han­ger-lop­pu­ja vie­rok­su­van kat­so­jan kan­nat­taa hank­kia myös vä­littömäs­ti tämän kau­den perään si­joit­tu­va jou­lun eri­kois­jak­so, jo­ka on jul­kais­tu erik­seen.