L. Frank Bau­min Oz-kir­jat ovat ai­ka pitkäl­le ang­lo­sak­sis­ta pe­rin­nettä, kun poh­jois­mais­sa on enemmän luet­tu eu­roop­pa­lai­sia klas­si­koi­ta H.C. An­der­se­nia, Grim­min vel­jek­siä, Ast­rid Lindg­re­niä ja To­ve Jans­so­nia. Ozin ta­ri­nat saat­ta­vat ol­la suo­ma­lais­lap­sil­le ai­ka tun­te­mat­to­mia, mut­ta juu­ri sik­si kan­nat­taa tämä ko­kea.

A­me­rik­ka­lai­seen mu­si­kaa­li- ja vau­de­vil­le­pe­rin­tee­seen poh­jaa­vaan il­mai­suun pitää to­tu­tel­la. Mai­nioi­ta hah­mo­ja, var­sin­kin pe­lo­kas lei­jo­na on yk­si kaik­kien ai­ko­jen par­hais­ta. Hah­moil­ta puut­tu­vat sydän, roh­keus, ai­vot ja ko­ti. Mat­kan var­rel­la ne löy­tyvät omas­ta ta­kaa. Har­vi­nai­sen jär­kevä ai­he­pii­ri jenk­kie­lo­ku­vak­si.