Inhokkieläinvertailussa rotta kipittää kärkisijoilla.
Inhokkieläinvertailussa rotta kipittää kärkisijoilla. Rotan vastenmielisyys perustelee sen runsaan käytön koe-eläintarkoituksissa. Tee-se-itse-miesten pyydystysmenetelmät tai käärmenäyttelyiden rottavauvaruokinnat eivät ole kaukana eläinkokeiden julmuuksista. Rotalle on annettu tämän elämän arvoketjussa kovin alhainen paikka.
Suurkaupunkien rottaongelmaa päivitellään niin lehtien sivuilla kuin taloyhtiöiden roskaämpäreillä ja kellarikomeroilla. Suppealla tasolla tarkisteltuna, pääkaupunkimme rottadraama ei liene kovin akuutti. Etenkään jos vertailukohdaksi otetaan Baltimoren kaupunki Amerikan Yhdysvalloissa.
DocPoint-festivaaliohjelmistossa esitettävä Rat Film laajentaa näkökulmaa baltimorelaisrotista askel askeleelta etäämmälle. Behaviorististen kokeiden sekä rikostutkijoiden kuolemansyytutkintalavasteiden kautta elokuva ottaa huimia harppauksia sfääreihin. Amerikkalaistohtori Curt Richterin sodanaikaiset rotanmyrkkytestit sekä laajat arkistomateriaalit karttoineen ja valokuvineen syventävät ohutta alkuasetelmaa.
Sosiologinen matka ihmismieleen käynnistyy. Todistusaineistot puhuvat puolestaan. Rottien yhteys slummien asukkaisiin on kiistämätön. Lopulta rotat esittävätkin tarinaa meistä itsestämme.
Theo Anthonyn Rat Film onnistuu kovin harvan elokuvataideteoksen lailla kertomaan tarinan, jota katsoja ei tiennyt tulevansa katsomaan. Elokuva esitetään DocPoint-festivaaleilla 2018. Baltimoren lähiöslangi vaatii katsojalta hiukan yläaste-englantia korkeampaa ymmärrystä, tekstitysriviä ei nimittäin ole. (VA)