Kuka olisi uskonut että samuraisarjaan saisi hip-hopin sopimaan näin täydellisesti?
Kuka olisi uskonut että samuraisarjaan saisi hip-hopin sopimaan näin täydellisesti? Sinichiro Watanabe uskoi ja tekikin sen. Sarja ei pyrikään autenttisuuteen, vaan rohkeasti kertoo olevansa viihteellinen suureen ääneen. Musiikki korostaa tätä mainiosti sopien myös erinomaisesti lukuisiin toimintakohtauksiin.
Jaksojen taso vaihtelee keskivertotäytteestä usein erinomaisiin viittauksiin nykypäivän ja menneisyyden yhtäläisyyksistä.
Sarjan ensimmäisellä levyllä viileä Jin ja villi Mugen törmäävät toisiinsa ravintolassa joutuen heti hankaluuksiin. Nuori tyttö Fuu saa suostuteltua heidät mukaansa etsimään “auringonkukilta tuoksuvaa samuraita”.
Kuvassa pehmeyttä, kohinaa ja artifakteja. Mainion rentoa animaatiota ja taide on ensiluokkaista. Selkeä ääniraita, englantidubbikin soljuu mukavasti. Tekstityksessä virheitä. Ei ekstroja. (VPT)