Rau­hal­li­ses­ti ete­nevä le­pak­ko­dek­ka­ri Ar­vuut­ta­jan vi­rittämästä mys­tee­ristä, jos­sa on rot­ta hau­dat­tu­na. Pa­kah­dut­ta­van kau­nis, mut­ta omaan it­se­riit­toi­sen sees­tei­seen syk­kee­seensä tuu­per­tu­va teos on kak­si­piip­pui­nen ko­ke­mus. Got­ham näyttäy­tyy ko­meam­pa­na kuin kos­kaan ja myös Ro­bert Pat­tin­son ot­taa viit­tan­sa asial­li­sen epä­so­siaa­li­ses­ti, mut­ta yh­teis­kun­ta­kel­vot­ta­mas­ta ral­lis­ta puut­tuu kii­re ja pai­noar­vo.

Ti­lan­tees­ta toi­seen mean­de­roi­va ta­ru avau­tuu une­no­mai­ses­ti ja lo­pul­ta ta­va­no­mai­ses­ti. Vä­liin lei­ka­tut toi­min­tao­siot näyttävät hui­keil­ta, mut­ta nii­den mer­ki­tys ta­ri­nan­ker­ron­nal­le on pai­koin jok­seen­kin sa­ma kuin juok­su­pyörä mar­sun hä­kissä. Hah­mo­ja on pal­jon, ja vaik­ka nämä erot­tu­vat­kin toi­sis­taan hy­vin, mais­tuu ko­ko­nai­suus yh­deltä sat­tu­man­va­rai­sel­ta otan­nal­ta le­pak­ko­mie­hen elos­ta, jos­sa yk­si sar­ja kon­nia vain läm­mittää paik­ko­ja seu­raa­van osan köö­ril­le.

Jos näi­hin puit­tei­siin sai­si toi­voa kou­kut­ta­van ta­ri­nan, tai edes hi­ve­nen ri­peämmän otan­nan, voi­si lop­pu­tu­lok­se­na ol­la hui­kea trip­pi. Nyt kat­taus tun­tuu suo­ra­tois­to­pal­ve­luun kir­joi­te­tul­ta useam­man il­lan is­tun­nol­ta. Kaik­ki kat­tauk­sen ruo­ka­la­jit on koot­tu osaa­vas­ti, mut­ta il­man vaa­dit­tua pidättäy­ty­vyyttä jo­ten nyt tar­joil­lut pa­ri tu­si­naa la­jia ky­syvät pal­jon kat­so­jal­ta. Sil­ti tämä ei ole sen enempää lap­sel­li­nen kuin kir­ku­van pääl­lekäyväkään, jo­ten tai­val on — pait­si räi­keän yli­pitkä — myös ar­ki­sen ve­toa­va.