Amerikkaa ravisuttaa silmitön väkivallan aalto ja vain yksi mies kykenee iskemään pahantekijöiltä hampaat kurkkuun.
Amerikkaa ravisuttaa silmitön väkivallan aalto ja vain yksi mies (Sylvester Stallone) kykenee iskemään pahantekijöiltä hampaat kurkkuun. Häikäilemättömän brutaali ja poskettoman fatalistinen toimintajännäri tuntuu nykykatsannossa pehmoiselta, mutta kasaritaustaa vasten kyseessä on yhdenlainen merkkipaalu.
Feikkiuutisten ja massamanipulaation aikakautena elokuvan maailmankuva tuntuu miltei ihastuttavan helpolta: paha on pahaa ja sen tunnistaa kirveiden kilistelystä, vesikauhuisista ilmeistä ja psykopaatin elkeistä. Hyvän täytyy vain viitsiä pysäyttää paha parilla laukauksella ja onelinerilla. Tämä on tyylipuhdas toimintasatu, jonka synnystä saadaan kiittää Eddie Murphyä, joka nappasi Beverly Hillsin kytän roolin Stallonen nenän edestä. Vastauksena syntyi tämä märkä väkivaltauni.
Sivuosassa Stallonen silloinen vaimo, tanskalainen Brigitte Nielsen, joka hilpeää kyllä pääsi miehensä sijaan Beverly Hillsin kyttä elokuviin yhdeksi kakkososan pahiksista.
Asiallinen kuva näyttää ikänsä ja rakeensa, mutta pitää kuosinsa asiallisesti. Musta on mustaa hukkaamatta liikaa yksityiskohtia varjoihin, ja vaikka anti onkin verrattain pehmeää on se kauttaaltaan vakaata. Väritoisto on saturoituneen puhdasta. Päivän valossa jäki on parhaimmillaan erehdyttävän terävää, mutta vain välähdyksittäin.
Napakan fatalistinen ääniraita soi hyvin dialogia ja räiskintää myöten. Machodynamiikka on kohdillaan.
Ekstroissa ohjaajan sattumanvarainen kommenttiraita, making of (8 min.) ja traileri. (IJ)