Tans­ka­lai­set osaa­vat/o­sa­si­vat tehdä mus­tan huu­mo­rin sä­vyttä­miä vä­ki­val­tae­lo­ku­via ja suo­ma­lai­set puo­les­taan te­kevät vas­taa­vas­ti kan­san­luon­teen­sa mu­kai­sia elo­ku­via: tyl­siä ja angs­ti­sia tai sit­ten avoi­men kau­pal­li­sia höpö­tyk­siä. Ruot­sa­lai­set puo­les­taan lii­te­levät ke­peäs­ti hu­mo­ris­tis­ten ja viih­dyttä­vien elo­ku­vien sa­ral­la. Näin Hää­ku­vaa­ja­kin, vaik­ka se sisältää pal­jon ruot­sa­lais­ta yh­teis­kun­taa jäytä­viä maa­na­lai­sia vir­to­ja.

Ruot­si on luok­kayh­teis­kun­ta, jos­sa pu­he­tyy­li ja käytös­ta­vat pal­jas­ta­vat ylä­luo­kal­le mou­kan kah­des­sa se­kun­nis­sa, jos Eng­lan­nis­sa sii­hen ku­luu vain se­kun­ti. Suo­mi on tähän ver­rat­tu­na suo­ras­taan sää­dytön yh­teis­kun­ta, sillä van­ha ra­ha lepää hy­vin ka­peil­la har­tioil­la en­nen kaik­kea so­tien ja ly­hyen it­senäi­syy­den ajan ta­kia.

Hää­ku­vaa­ja on värm­lan­ti­lai­nen rok­ki­junt­ti (mai­nio Björn Star­rin), 29-vuo­tias perä­kam­ma­rin poi­ka, jo­ka pitää va­lo­ku­vaa­mi­ses­ta. Sam­mu­va tv-koo­mik­ko (K­jell Berq­vist) vie­rai­lee paik­ka­kun­nal­la ja oh­jaa nuo­ren mie­hen uu­sil­le uril­le Tuk­hol­mas­sa. Rous­seau­lai­nen vil­li­mies op­pii äk­kiä ylä­luo­kan ta­voil­le.

Oh­jaaa­ja Malm­roos käyttää tai­dol­la mo­nia tee­mo­ja, jot­ka ovat tut­tu­ja kai­kis­ta prins­si ja kerjäläis­poi­ka -tyy­li­sistä ta­ri­nois­ta. Elo­ku­via­kin tu­lee mie­leen: Au­rin­gon­las­kun ka­tu, Paik­ka au­rin­gos­sa ja mo­ni tai­tei­li­joi­den eh­too­puo­les­ta ker­to­vat elo­ku­vat. Haus­ka elo­ku­va, mut­ta mikä on sen lo­pul­li­nen vas­taus? Sitä ei to­ki ai­na tar­vit­se ol­la. Yk­si hyvä al­le­vii­vaus kui­ten­kin jää mie­leen: sää­dyt elävät myös sää­dyttömänä. Teol­li­suus­paik­ka­kun­nal­la asuin­ka­tu, jo­pa ka­dun eri puo­let voi­vat erot­taa. Lap­suu­des­sa­ni sitä mer­kit­si se, asui­ko ki­vi- vai puu­ta­los­sa.

Jo­tain uut­ta­kin Hää­ku­vaa­ja tar­joaa. Muu­ta­mat ku­val­li­set ja dra­ma­tur­gi­set rat­kai­sut ovat tyy­likkäitä. Dia­lo­gi, jos­sa pää­hen­kilöt ky­syvät, min­ne toi­nen on me­nos­sa, toi­mii kah­teen ot­tee­seen kau­niis­ti.