Tanskalaiset osaavat/osasivat tehdä mustan huumorin sävyttämiä väkivaltaelokuvia ja suomalaiset puolestaan tekevät vastaavasti kansanluonteensa mukaisia elokuvia: tylsiä ja angstisia tai sitten avoimen kaupallisia höpötyksiä.
Tanskalaiset osaavat/osasivat tehdä mustan huumorin sävyttämiä väkivaltaelokuvia ja suomalaiset puolestaan tekevät vastaavasti kansanluonteensa mukaisia elokuvia: tylsiä ja angstisia tai sitten avoimen kaupallisia höpötyksiä. Ruotsalaiset puolestaan liitelevät kepeästi humorististen ja viihdyttävien elokuvien saralla. Näin Hääkuvaajakin, vaikka se sisältää paljon ruotsalaista yhteiskuntaa jäytäviä maanalaisia virtoja.
Ruotsi on luokkayhteiskunta, jossa puhetyyli ja käytöstavat paljastavat yläluokalle moukan kahdessa sekunnissa, jos Englannissa siihen kuluu vain sekunti. Suomi on tähän verrattuna suorastaan säädytön yhteiskunta, sillä vanha raha lepää hyvin kapeilla hartioilla ennen kaikkea sotien ja lyhyen itsenäisyyden ajan takia.
Hääkuvaaja on värmlantilainen rokkijuntti (mainio Björn Starrin), 29-vuotias peräkammarin poika, joka pitää valokuvaamisesta. Sammuva tv-koomikko (Kjell Berqvist) vierailee paikkakunnalla ja ohjaa nuoren miehen uusille urille Tukholmassa. Rousseaulainen villimies oppii äkkiä yläluokan tavoille.
Ohjaaaja Malmroos käyttää taidolla monia teemoja, jotka ovat tuttuja kaikista prinssi ja kerjäläispoika -tyylisistä tarinoista. Elokuviakin tulee mieleen: Auringonlaskun katu, Paikka auringossa ja moni taiteilijoiden ehtoopuolesta kertovat elokuvat. Hauska elokuva, mutta mikä on sen lopullinen vastaus? Sitä ei toki aina tarvitse olla. Yksi hyvä alleviivaus kuitenkin jää mieleen: säädyt elävät myös säädyttömänä. Teollisuuspaikkakunnalla asuinkatu, jopa kadun eri puolet voivat erottaa. Lapsuudessani sitä merkitsi se, asuiko kivi- vai puutalossa.
Jotain uuttakin Hääkuvaaja tarjoaa. Muutamat kuvalliset ja dramaturgiset ratkaisut ovat tyylikkäitä. Dialogi, jossa päähenkilöt kysyvät, minne toinen on menossa, toimii kahteen otteeseen kauniisti.
Laadukas kuva ja ääniraita. Kuva jää melkoisesti BD:n erottelusta, mutta ääniraita soi muhevasti. Ekstroissa 14 min. kuvauspaikkakuvaa, 26 min. poistettuja kohtauksia, 4 min. epäonnistuneita otoksia, 4 min. Berqvistin improvisointia ja kolme traileria. (PS)