Pa­jat­son päräyttävä mus­ta­ko­me­dia tytöstä, jo­ka pa­laa ko­tiin Lämsään esit­te­lemään sa­laa­man­sa tyttöystävän van­hem­mil­leen odot­taen konf­lik­tia, mut­ta ei ole lain­kaan val­mis löytä­miinsä konf­lik­tei­hin. Ex-poi­kaystävä on uus­nat­si, van­hem­mil­la on ne­lin­kes­ki­nen pa­ri­suh­de tut­ta­va­pa­ris­kun­nan kans­sa eikä syy­ria­lais-ü­be­rikään ehkä ole tut­tu lap­suu­den­muis­tois­ta. Kun vielä lat­tia­lau­to­jen vä­listä nou­see wan­na­be-a­dol­fi ja mus­li­mi­taus­tai­sen sak­sa­lai­sen tyttöystävän po­li­tik­ko­van­hem­mat­kin ka­raut­ta­vat pai­kal­le on kä­sillä jon­kin­lai­sen op­pi­mis­ti­lai­suu­den vah­va mah­dol­li­suus. Ul­koi­ses­sa konf­lik­tis­sa pii­lee kui­ten­kin sisäi­sen rau­han sie­men.

Jos luu­lit jo näh­nee­si kai­ken niin kat­so tämä, sillä vä­lillä on hyvä rik­koa odo­tuk­sia oi­kein ol­kapäitä myö­ten. Tässä ovat myös kyl­ki­luut vaa­ras­sa, sillä teks­ti on sa­maan ai­kaan ai­ka ä­lyttömän pak­sua ja oi­val­ta­van il­ki­ku­ris­ta ai­van ku­ten mus­taan ko­me­diaan kuu­luu­kin. Ki­pinä hii­puu hie­man lop­pua koh­den, mut­ta on­han tämä mus­ta­na ko­me­dia­na sil­ti ta­paus.

Her­kul­li­ses­ti käyn­nis­tyvä elo­ku­va pitää hy­vin sy­kettä yllä ja dia­lo­gi si­val­taa kärpäslätkällä va­sem­mal­le ja oi­keal­le, tai oi­keas­taan kaik­kiin il­man­suun­tiin, et­sien ai­na sitä epä­kor­rek­tein­ta ja herät­te­le­vintä maa­li­tau­lua. Tämä on tar­koi­tet­tu ko­me­diak­si it­seään su­vait­se­vi­na pitä­vien ih­mis­ten su­vait­se­mat­to­muu­des­ta, ja sa­mal­la tämä toi­mii jon­kin­lai­se­na su­vait­se­vai­suu­den ka­lib­roin­ti­tes­tinä.

E­lo­ku­van eri­koi­nen ni­mi tu­le kä­sit­teestä ”­Not In My Bac­kYard”, jo­ka viit­taa ih­mis­ten ha­lut­to­muu­teen ol­la lä­hietäi­syy­dellä jon­kin vie­ras­ta­man­sa asian kans­sa ku­ten naa­pu­riin ra­ken­net­ta­van van­ki­lan kans­sa. Tässä elo­ku­vas­sa nim­byillään pa­ko­lais­kes­kuk­sen ja uus­nat­sien suh­teen.