En­simmäi­sen maail­man­so­dan ve­te­raa­ni, korp­raa­li Tom Doss (Hu­go Wea­ving) on kas­vat­ta­nut kak­si poi­kaan­sa nyr­kein ja rai­poin. Tais­te­lui­den kai­ku vin­kuu kor­vis­sa, komp­pa­nian ka­ve­rit ma­kaa­vat san­ka­ri­hau­dois­sa. So­dan trau­mat jäl­jen­tyvät seu­raa­vaan su­ku­pol­veen vä­ki­val­lan muo­dos­sa. Her­ran­pel­ko kä­si­tetään kah­del­la ta­val­la.

Seu­raa­va maail­man­so­ta on kä­sillä, värväy­ty­mi­nen kuu­luu kan­sa­lais­vel­vol­li­suuk­siin. Vel­jek­set kir­jau­tu­vat U.S. Ar­myn pal­ve­luk­siin, Des­mond (And­rew Gar­field) to­sin pie­nin reu­naeh­doin. Seit­semän­nen päivän ad­ven­tis­ti­per­heen ve­sa ei asee­seen tar­tu, eikä tee mui­ta­kaan so­dan töitä lauan­taipäi­vi­sin. On sa­no­mat­ta­kin selvää, että asen­ne joh­taa konf­lik­tei­hin.

Hack­saw Rid­ge esittää mon­ta ta­ri­naa, hyökkää suu­riin ai­hei­siin ker­to­mat­ta lo­pul­ta juu­ri mitään. Kat­so­ja jou­tuu it­se va­lit­se­maan näkö­kul­man­sa, ja tässä ta­pauk­ses­sa se on eh­dot­to­man väärä va­lin­ta. Vaik­ka poh­jal­la le­vit­tyy upea pa­si­fis­ti­nen maail­man­kat­so­mus, jämäkkä luot­ta­mus omaan va­kau­muk­seen, on esil­le­pa­no kaik­kea muu­ta. Mel Gib­so­nin oh­jaa­ma elo­ku­va on vas­ten­mie­listä us­kon­to- ja so­tap­ro­pa­gan­daa ko­ris­tel­tu­na ju­ma­lat­to­mal­la vä­ki­val­tamässäi­lyllä. Aseis­ta­kieltäy­ty­mi­se­lo­ku­van oli­si kyettävä kek­simään omat esittä­mis­kei­non­sa.

E­lo­ku­van ajoit­ta­mi­nen juu­ri Yh­dys­val­to­jen pre­si­den­tin­vaa­lien al­le on viih­de­teol­li­sel­ta ta­hol­ta ok­set­ta­va is­ku alueel­le, jo­hon sillä ei ole oi­keut­ta is­keä — etenkään yk­sin­ker­tais­ten ame­rik­ka­lais­ten edessä. Se ve­toaa al­hai­sin kei­noin so­ta­ve­te­raa­nien jäl­ki­pol­vien tun­tei­siin, ava­ten kyy­nel­ka­na­vat vil­pillä. Su­ku­pol­vi­muis­to­jen esiin­kai­va­mi­ses­sa­kin on ra­jan­sa.

En­si­puo­lis­ko esit­te­lee vä­ki­val­lan pe­riy­ty­mistä isältä po­jal­le — tai toi­sinpäin. Pa­si­fis­ti­nen maail­man­ka­tos­mus pe­rus­tel­laan vel­jes­ten vä­li­sen pys­ty­pai­nin ku­vas­tol­la. Syrjäl­le upo­te­tun, ällöttävän ma­kei­le­van rak­kaus­ta­ri­nan oli­si voi­nut ku­mit­taa kä­si­kir­joi­tus­vai­hees­sa ko­ko­naan. Huo­mat­ta­van tylsäs­ti jur­ruut­ta­van ar­mei­ja­lei­rio­suu­den pa­kol­li­nen sim­put­ta­mis­jak­so on elo­ku­van his­to­rian tois­toa. Kä­denvääntö aseet­to­man pal­ve­luk­sen to­teu­tu­mi­ses­ta ei si­do elo­ku­vaa yh­dek­si ko­ko­nai­suu­dek­si ha­lu­tul­la ta­val­la.

Lop­puo­san päähän­lyön­ti­kil­pai­lu si­joit­tuu Oki­nawan kuk­ku­lal­le. Oh­jaa­ja Mel Gib­son pää­see rak­kaal­le alueel­leen, us­kon­non, mo­raa­lin ja vä­ki­val­lan su­lat­ta­moon. Gib­son he­ku­moi Des­mond Dos­sin va­lin­noil­la. Ve­ren­vuo­da­tuk­sen graa­fi­suus on yli­lyövää, rea­lis­min ää­ri­lai­taa.

To­si­ta­pah­tu­miin pe­rus­tu­va elo­ku­va ker­too us­ko­mat­to­mal­ta kuu­los­ta­van ta­ri­nan. Kä­si­kir­joit­ta­jan ja dra­ma­tur­gin tehtävänä oli­si tehdä ko­ko­nai­suu­des­ta myös kat­so­jan sil­missä tot­ta. Hack­saw Rid­gen ih­me­teot esittäy­tyvät niin mah­ti­pon­ti­si­na, et­tei elo­ku­va moi­ses­ta san­ka­ruu­del­la rat­sas­ta­mi­ses­ta enää hyö­dy. (VA)