Kyllä bri­tit osaa­vat: ku­kaan ei tee pe­rio­di­pu­kud­raa­maa pa­rem­min, eikä mo­ni­kaan muu tun­nu tai­ta­van yhtä hy­vin luo­mul­ta­mais­tu­vaa feel­good-höttöä. Ten­nis­maail­maan is­tu­tet­tu ro­mant­ti­nen ko­me­dia "Wimb­le­don" täy­del­li­nen esi­merk­ki jäl­kimmäi­sestä.

"Not­ting Hill":in ja "Rak­kaut­ta vain" elo­ku­vien kans­sa sa­man­hen­ki­nen, mai­nio ih­mis­suh­ded­raa­ma seu­raa eng­lan­ti­lais­ta ten­nis­pe­laa­jaa (Paul Bet­ta­ny), jon­ka pe­liu­ra läh­tee ai­van uu­teen nou­suun mie­hen löy­det­tyä va­hin­gos­sa muu­san ja ra­kas­te­tun ame­rik­ka­lai­ses­ta huip­pu­nais­pe­laa­jas­ta (Kirs­ten Dunst). Ta­ri­nal­taan ja ker­ron­nal­taan tuo­re, su­ku­puo­li­ra­jat ylittävä, brit­tiläi­sittäin re­hel­li­sen oloi­nen ja symp­pik­sillä näyt­te­lijöillä siu­nat­tu ko­me­dia, jon­ka tuot­ta­jil­le Brid­get Jo­nes on vain tur­haa pai­no­las­tia.