Pom­mi­mies ot­taa viih­de­pi­toi­sen ta­louss­hown juon­ta­jan (Geor­ge Cloo­ney) pant­ti­van­gik­si kes­ken li­ve-lä­he­tyk­sen. Ää­rimmäi­sen teon kim­mok­kee­na on juon­ta­jan ke­peäs­ti tar­joa­ma huo­no si­joi­tus­vink­ki, jon­ka seu­rauk­se­na sa­to­ja mil­joo­nia ta­val­lis­ten ih­mis­ten ra­ho­ja on su­la­nut tai­vaan tuu­liin. Hy­vi­tys ei tu­le il­man hi­ki­kar­pa­loi­ta.

Geor­ge Cloo­ney herä­tyk­sen ko­ke­va­na it­se­rak­kaa­na ta­lousp­ro­feet­ta­na ja tämän sel­kojär­ki­nen tuot­ta­ja Ju­lia Ro­berts tar­joa­vat hyvän pää­pa­rin, jo­ka tun­tuu tut­ta­va­pa­ris­kun­nal­ta he­ti al­ku­mi­nuu­teis­ta al­kaen. Jack O'­Con­nel­lin näyt­te­lemäl­le pom­mi­mie­hel­le on va­rat­tu ka­peam­min hah­mo­tel­tu roo­li ta­pah­tu­mien ka­ta­lyyt­tinä, mut­ta toi­vot­to­man kli­sei­nen ei tämäkään ole.

Is­kevä ja het­kessä hy­vin elävä jännä­ri sot­kee tu­tuis­ta ai­nek­sis­ta mauk­kaan ku­jan­juok­sun, jo­ka viih­dyttää ja häm­mentää piirtämällä ku­val­laan li­ki yhtäläi­sissä mää­rin. Hyb­ris kui­ten­kin vaih­tuu ka­tu­muk­sek­si pal­kit­se­vas­ti. Na­pak­ka ja viih­dyttävä elo­ku­va tuo mie­leen ta­ka­vuo­sien Neu­vot­te­li­jan ja Ran­so­min, mut­ta tun­tuu jäävän vii­run ver­ran näistä ta­ri­nan­sa kou­kut­ta­vuu­des­sa.