P­rin­cen (väi­te­tys­ti) ei-o­maelämä­ker­ral­li­nen rai­na 26-vuo­tiaas­ta mus­tas­ta po­jas­ta, jo­ka yrittää päästä pin­nal­le rock-muu­sik­ko­na. Ta­ri­na toi­mii vain help­po­na ke­hys­ker­to­muk­se­na lu­kui­sil­le vauh­dik­kail­le mu­siik­kie­si­tyk­sil­le, joi­den an­sios­ta elo­ku­va sai perä­ti Gram­myn ja Os­ca­rin­kin (Best Ori­gi­nal Song Sco­re).

Nyt pa­rin vuo­si­kym­me­nen jäl­keenkään tämä ei tun­nu elo­ku­val­ta, mut­ta au­dio­vi­suaa­li­sen päiväu­nen sol­ju­vaa kei­ka­roin­tia voi nyt ar­vos­taa. Juo­ni kul­kee kuin C-ka­se­tin nau­ha va­kaas­ti A-puo­lel­ta B-puo­lel­le, mut­ta tär­keintä ovat ne tun­nel­mat mitä mat­kan var­rel­la mag­neet­ti­nau­han hip­pu­siin tart­tuu. Tämä on an­sio­kas näy­te siitä kuin­ka unel­mas­ta voi­daan tehdä päiväu­nen omai­nen pas­tis­si il­man vah­vaa sa­no­maa. Ko­ko­nai­suus ve­toaa an­siok­kaa­na spek­taak­ke­li­na, jon­ka hah­moi­hin us­koo yhtä pal­jon kuin jää­ba­le­tin tans­sioi­hin, mut­ta jo­kai­nen pyö­re sil­ti eläh­dyttä hie­man. Jo­pa pääo­san Prin­cen me­ri­ros­vo­mai­nen ka­ris­ma ve­toaa tässä.

Ta­ka­vuo­sien DVD:n sut­tui­ses­ta ulo­san­nis­ta on nyt pääs­ty eroon ko­mean 4K-kuo­sin myötä. Ehkä sik­si ta­pah­tu­mien, som­mi­tel­mien ja so­vi­tus­ten tai­tu­ruut­ta voi nyt ar­vos­taa ai­van uu­del­la ta­val­la. Tai ehkä 2024 on kypsä ai­ka vuo­del­le 1984 tehdä co­me­back. Niin tai näin on tämä ylättävän haus­ka trip­pi.