Vanhat kitarat ja elokuvat ovat hyviä.
Vanhat kitarat ja elokuvat ovat hyviä. Ei nyt aivan näin, mutta parhaat yksilöt ovat jääneet elämään. Aina on tehty huonoa, mutta nykypäivänä tuntuu, että paljon enemmän.
Siksi onkin aina ilo, jos modernista toimintaelokuvasta löytää edes jotain hyvää. Pang-veljekset silottelevat uusintaversiossa omasta elokuvastaan (1999) Hongkong-tyylistä väkivaltaa ja melodraamaa, mutta ajoittain mukavan tuoreesti. Alkuperäistä versiota en ole nähnyt, mutta aika hyvin tämä tuntuu toimivan
Nyt pystytään kuvaamaan aitoja tunteita ja nostamaan esiin Thaimaan toiset kasvot, jotka pilkahtelevat hullun kuningaskultin ja kaksinaismoralistisen turistiviihteen alta.
Palkkamurhaaja (Nicolas Cage) tapaa kuuromykän farmaseutin (Charlie Young), ja alkaa pikku hiljaa lipua henkilökohtaisesta työmoraalistaan. Katsoja toivoo heti, ettei tätä viedä Hollywoodin tusinaromantiikaan suuntaan. Ei viedäkään, joten ihmeiden aika ei ole ohi..
Nicolas Cage jätti väkivaltaviihteen tekemisen vuosikausiksi perustellen asiaa pienillä lapsillaan. Nyt nämä ovat näemmä tulleet jo teini-ikään, sillä elokuva on paikoitellen raa’ahko.
Laadukas kuva ja elävä ääniraita erottelevat hyvin virittäen tilaan ja tunnelmaan. Levy on ekstraton.