Dome Karukoski on filmintekijäsukupolvemme lahjakkain ensirakkauden kuvaaja.
Dome Karukoski on filmintekijäsukupolvemme lahjakkain ensirakkauden kuvaaja. Kielletty hedelmä jatkaa Tyttö sinä olet tähden ja Tummien perhosten kodin selviytymistarinoita, joissa viattomat nuoret löytävät toisensa vastakkaisista taustoistaan huolimatta.
Kielletty hedelmä on jälleen matka itsenäisyyteen, joka merkitsee myös irtiottoa turvallisesta tai ristiriitojen täyttämästä perhetaustasta.
Aleksi Bardyn käsikirjoituksessa lestadiolaisperhe vaihtuu kaupungin houkutuksiin. Raakel ja Maria eivät aio lähteä pysyvästi, vain kokeilla, miltä meno maistuu suojaavan uskovaisyhteisön ulkopuolella.
Raakelin ja Marian cityretki muistuttaa amerikkalaisen Amish-yhteisön ”rumspringaa”. Tässä teini-iän vaiheessa amishit nauttivat vapaudesta ilman kieltoja, tehdäkseen sitten loppuelämäkseen valinnan Jumalansa ja maailmallisuuden välillä. Amishit kutsuvat rumspringaa paholaisen leikkikentäksi. Raakel ja Mariakin tietävät lähtevänsä ”synnin pessään”.
Karukoski suhtautuu lestadiolaisiin ymmärtävästi. Suviseurojen luoma yhteisöllisyys ja uskonnollisten tilaisuuksien säännöllisyys ruokkivat sekä tapojen periytymistä että samanuskoisten pariutumista tarjoamalla kohtaamispaikkoja. Vahvasti filmissä on esillä myös yhteisen piirin ahdasmielinen sulkeutuminen, kun selät käännetään ja perheenjäsen tuomitaan palamaan helvetin tulessa. Nuoria paimentavat liikkeen isähahmot ovat yhtä aikaa liikuttavia huolenpitäjiä että uhkaava vartiokaarti. Karukoski pehmentää pyöräilevien uskovaisisäntien kuvaa hyväntahtoisella huumorilla.
Raakel (Marjut Maristo) lähetetään suojelusenkeliksi Helsinkiin karanneen Marian (Amanda Pilke) perään. Maria syöksyy nautintoihin, suukkoihin ja siideriin, mutta kokeiluissa on omat vaaransa. Kaitsija Raakel tuntee itsekin vetoa maailmaan, poikiin ja elokuviin.
Elokuvateatteri Dianassa ruotsalaisklassikon äärellä Raakel kokee herätyksen. Tyttö näkee elokuvien rinnakkaismaailman, joka viestii jostain oman arjen ulkopuolelta. Karukosken rinnastus teatteriin taiteen pyhättönä ei ole uusi. Se toimii, koska Marjut Maristolla on filmikasvot, joita kamera rakastaa ja elokuva ikuistaa.
Toisin kuin Raakel, Maria ei osaa pitää itsestään kiinni. Pyristelyssä on samaa kouristelua kuin Mollen elokuvassa Milka. Milkan Irma Huntusta Amanda Pilke muistuttaakin kypsyvässä elämännälässään.
Kielletty hedelmä kärjistää paikoin liikaa. Välillä draamasta puuttuu sytykkeitä ja lestadiolaisuus kuihtuu kulissiksi. Sisäinen kriisi valkenisi ilman kolariakin. Äidin (Tuija Töyräs) riipaiseva hyvästijättö tyttärelleen töksähtää loppukiroukseen. Mutta loppusilmäykset pysäkillä lunastavat paljon.
Raakelin ja Tonin (Joel Mäkinen) viattomankiihkeä rakkaustarina koskettaa. Suurperheen tyttären ja ainoan lapsen taustat, sosiaalinen kuhina ja intiimi autius, joita Raakelin ja Tonin kodit henkivät, yhdistyvät kauniissa kohtauksissa, joissa nuorten kädet tanssivat pantomiimia ilmassa, toisiaan etäältä tunnustellen. Karukoski rakentaa siinä alkuaskelia pitkälle ja kauniille ystävyydelle.
Palkitun Muukalaisen kuvaaja Tuomo Hutri tukee yhtenäisyyden teemaa värjätessään maiseman kuulaisiin sinen sävyihin. Asko Sahlman on vaikuttavan aito saarnaaja. Sydänmaan Sauli Suonpää pussailee baarikärpäsenä. Emma Salokoski laulaa lopuksi Pekka Strengin yölaulun. (HB)