Kun kes­ki­ver­toa yrittää, niin prii­maa puk­kaa. Sa­non­ta ei ai­van pä­de Se­lin/Mä­kelä-tuo­tan­toi­hin, mut­ta kun odo­tuk­set toi­ses­ta Va­res-e­lo­ku­vas­ta jäivät ala­mai­hin, ei lop­pu­tu­los tun­nu­kaan ai­van huo­nol­ta.

Mäen ko­va­kan­ti­set kios­ki­kir­jat sisältävät in­fan­tii­lia äijä­huu­mo­ria, jo­ka il­me­nee sinänsä ai­don oloi­se­na ven­ku­la­kie­lenä. Juo­net eivät ole pääo­sas­sa. Sik­si on­kin miel­lyttävä huo­ma­ta, kuin­ka näyt­te­lijät pe­las­ta­vat elo­ku­van oh­jaa­jal­ta ja al­ku­peräis­ro­maa­nil­ta. To­ki kir­jan lop­pu­rat­kai­su on yllättävän tyy­likäs, kun ri­kos jää sel­vittämättä, mut­ta kat­so­ja saa nähdä rea­lis­ti­sen rat­kai­sun.

Ju­ha Vei­jo­nen ylittää en­simmäi­sen Va­rek­sen­sa, ja hy­vin raid­mai­set muut roo­lit maus­ta­vat kei­tos­ta. Kiu­ru­ve­den poi­ka Ka­ri Hie­ta­lah­ti peit­toaa muut trans­ves­tiit­ti­na. Ka­ri-Pek­ka Toi­vo­sen sää­littävä pik­ku­ri­kol­li­nen nou­see selväs­ti ke­hit­ty­neen näyt­te­lijän ural­la us­kot­ta­vak­si roo­lik­si. Jus­si Lam­men kak­si­met­ri­nen tap­pa­ja muis­tut­taa selväs­ti Iso-Röl­liä, mut­ta kaik­ki tyyn­ni hu­vit­taa.

Kaik­ki tietävät po­ri­lais­ten ole­van kum­mia. Tätä ste­reo­ty­piaa pön­ki­tetään voi­mal­la, jo­ten Po­ri pärjää hy­vin cas­tin­gis­sa, kau­pun­ki ot­taa yh­den pääo­sis­ta.