Viron historian kalleimman elokuvatuotannon budjettiin mahtuu minuuttikaupalla konetulta ja satoja kilogrammoja kranaatteja, vajaan kahden miljoonan euron kassalla saa Eestissä läjäpäin ruumiita ja räjähteitä.
Viron historian kalleimman elokuvatuotannon budjettiin mahtuu minuuttikaupalla konetulta ja satoja kilogrammoja kranaatteja, vajaan kahden miljoonan euron kassalla saa Eestissä läjäpäin ruumiita ja räjähteitä. 1944 näyttää realistiselta – sen minkä sodan realismista sodanjälkeensyntynyt on edes oikeutettu puhumaan.
Toinen maailmansota. Punaiset vyöryvät idästä, natsit lännestä. Virolaisten vakaumus on häilyvää sorttia. Sijainti kahden kiihkeästi etenevän sotamiehistön välissä ajaa sinimustavalkoisia miehiä parhaiten maksavalle puolelle tykinruuaksi. Ja vielä omia kylänmiehiä vastaan. Ihmishengen hinta on lopulta täysin sattumanvarainen.
Toimivasti, joskin odotetusti, puolta vaihtava näkökulma onnistuu kuvaamaan palkkasotilaana työskentelyn mielettömyyden. Kulmaa ei syvennetä, vaan kopioidaan surutta sotaelokuvan historian lehdiltä. Sotatoiminnan saralla vertailukohtia on riittämiin. Poterossa tähtäilyä, metsässä juoksentelua, viinanjuontia. Yletön räiskintä täyttää valitettavasti tästäkin eepoksesta merkittävän osan. Hyvin perinteisillä elokuvan ratkaisukaavoilla puolenvaihdon yhteyteen liimataan klassinen sotarakkaustarina eestiläisellä twistillä. (VA)