Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Jäniksen vuosi

Le lièvre de Vatanen 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Elokuva

O­len ta­van­nut muu­ta­man ker­ran kir­jai­li­ja Ar­to Paa­si­lin­nan, ja ai­na olem­me ih­me­tel­leet, kuin­ka tiem­me ovat kul­ke­neet kum­mal­li­sel­la ta­val­la yh­te­neväi­ses­ti.

O­len ta­van­nut muu­ta­man ker­ran kir­jai­li­ja Ar­to Paa­si­lin­nan, ja ai­na olem­me ih­me­tel­leet, kuin­ka tiem­me ovat kul­ke­neet kum­mal­li­sel­la ta­val­la yh­te­neväi­ses­ti. Isä­ni ja Ar­ton ve­li Er­no leik­kivät Pet­sa­mon Sal­mijär­ven hiek­ka­laa­ti­kol­la 1930-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kol­la. Ar­ton en­si­teok­sen san­ka­rin Kar­hun­kaa­ta­ja Ikä-Al­pin vai­mo on äi­dil­le­ni su­kua. En ol­lut kos­kaan kuul­lut­kaan Ope­raa­tio Fin­lan­dias­ta, kun kir­joi­tin vuon­na 1972, yh­deksän­vuo­tiaa­na, kou­luai­neen Ruot­sin hyökkäyk­sestä Suo­meen. Mo­lem­mat olim­me ou­lu­lai­sen Poh­jo­lan Työn pääl­likkö­toi­mit­ta­jia peräkkäi­sillä vuo­si­kym­me­nillä. Lis­taa voi­si jat­kaa pitkään.
Yk­si selvä ero löy­tyy: Ar­to on etelän­va­rik­sia, syn­ty­nyt Kit­tilässä. Minä syn­nyin pal­jon poh­joi­sem­pa­na, Tuu­lo­mal­la, jo­ka on sentään Iva­lon le­vey­sas­teil­la. Tästä huo­mios­ta Ar­to ei selväs­ti pitä­nyt muu­ta­man rut­jan­lin­nan­lu­mo­la­sil­li­sen jäl­keen. Perä­poh­ja­lai­nen pe­rin­ne on ni­mittäin se, että pitää ol­la vii­sain, voi­mak­kain, tai­ta­vin ja ko­mein. Ai­na­kin omas­ta mie­lestään. Muu­ten luon­to tai yh­teisö jyrää. Var­mas­ti jyrää.
Kun tämä taus­ta viedään ta­kai­sin Jä­nik­sen vuo­den fi­lo­so­fi­seen al­ku­ko­tiin Rans­kaan ja rans­kan­kie­li­seen elo­ku­vaan, mikä on tu­los? Ai­ka eri­lai­nen. Ei ai­na­kaan yhtä hyvä kuin al­ku­peräis­ro­maa­nis­sa (1975) tai Ris­to Jar­van klas­sik­koe­lo­ku­vas­sa (1977).
Jä­nik­sen vuo­si on mu­ka­na jat­ku­mos­sa, jo­ka ei to­sin suin­kaan al­ka­nut vielä va­lis­tus­fi­lo­so­fi Jean-Jac­ques Rous­seaun ja­los­ta vil­listä. Ta­ru Ro­mu­luk­ses­ta ja Re­muk­ses­ta an­toi luul­ta­vas­ti ki­pinän John Dry­de­nil­le, jo­ka jo 1672 kek­si kä­sit­teen. Rous­seau ot­ti sen esi­mer­kik­si us­koes­saan luon­no­nyh­tey­den ole­van ih­mi­sel­le hyväk­si ja kult­tuu­rin sekä si­vis­tyk­sen pa­hak­si. Kip­ling jat­koi Vii­dak­ko­kir­jal­laan (1893) ja Ed­gar Ri­ce Bur­roughs (1912) Tar­za­nil­laan. Luon­toon tu­li päästä ta­kai­sin.
Paa­si­lin­nan Jä­nik­sen vuo­si osui hyvään sau­maan yh­distäessään tee­man tie­toyh­teis­kun­nan ja ympä­ristö­po­li­tii­kan oraal­la ole­vaan mur­ros­vai­heee­seen. Ha­lu jättää yh­teis­kun­nan re­kis­te­rit so­siaa­tur­va­tun­nus­ta myö­ten ja vaih­taa työn ies sekä vai­mon nal­ku­tus elämään luon­nos­sa on ol­lut suo­ma­lai­nen unel­ma tästä as­ti. Aiem­min se oli vain poik­keu­syk­silöi­den elämää ja har­vo­jen haa­veis­sa. Tuo­mas Kyrö pa­ro­di­soi me­huk­kaas­ti Jä­nik­sen vuot­ta päi­vittävässä teok­ses­saan Kerjäläi­nen ja jä­nis (2011) tätä haa­ve­ku­vaa, kun pää­hen­kilö ta­paa Lap­piin muut­ta­neen uraoh­juk­sen, jo­ka huo­maa, että pii­lo­pirt­ti ja sen lä­hiympä­ristö muut­tu­vat vääjäämättömäs­ti en­ti­sen­lai­sek­si van­ki­lak­si.
Uu­den fil­ma­ti­soin­nin suu­rin an­ti on — minkä voi jo oma­hyväi­sen pitkästä alus­tuk­ses­ta ar­vel­la — se, että rans­ka­lai­set pa­ne­vat taas ajat­te­le­maan Paa­si­lin­nan tee­mo­ja. Pi­ka­res­ki­mai­nen vael­lus- ja vei­ja­ri­ta­ri­noin­ti ve­toaa ur­baa­niin rans­ka­lai­seen vielä suo­ma­lai­sia­kin voi­mak­kaam­min, kos­ka metsään ei mennä yhtä hel­pos­ti.
Ch­ris­top­her Lam­bert on toi­min­tae­lo­ku­va­taus­tal­laan pai­no­las­ti tässä, vaik­ka hän ai­koi­naan an­siok­kaas­ti pys­tyi ot­ta­maan lan­teil­leen it­sensä Tar­za­nin lei­jo­nan­tal­jan Jean-Jac­ques An­nau­din Greys­to­kess­sa (1984). Lo­pul­ta jä­nis osoit­tau­tuu Lam­ber­tia pa­rem­mak­si näyt­te­lijäk­si. Häntä suu­rem­pi vir­he on keh­no dra­ma­tur­gia ja it­se tee­mal­le ou­to säntäi­ly. Ih­mis­tyy­pit eivät ole yhtä me­huk­kai­ta kuin suo­ma­lai­set vas­ti­neen­sa. Ta­ri­na on siir­ret­ty rans­kan­kie­li­sen kult­tuu­rin suu­rel­le mark­ki­na-a­lueel­le Ka­na­daan, mikä joh­ti ame­rik­ka­lai­seen elo­ku­va­te­ko­tyy­liin ste­reo­tyyp­pi­si­ne pa­hik­si­neen. Luu­li­si, että Rans­kan Ar­den­neil­ta tai Ju­ran rin­teiltä oli­si löy­ty­nyt so­pi­vam­pia roo­li­hah­mo­ja.
Paa­si­lin­na kir­joit­ti eri­no­mai­sia ro­maa­ne­ja 1970-lu­vul­la. Myös mö­hem­min kir­joi­te­tut lu­kee mie­lellään, vaik­ka ta­so las­ki selväs­ti. Niistä­kin sai­si ihan hy­viä elo­ku­via, kun val­jas­te­taan par­haat te­kijät ve­to­vas­tauu­seen.

Kuva, ääni & ekstrat

Keskitason kuva ja ääni. Ekstroissa kuvagalleria, traileri, triviaruutuja, biografiat ja filmografiat. (PS)
11/11/2011

Tekijät

Ohjaaja: Marc Riviere
Pääosissa: Christopher Lambert
Tarina: Marc Riviere
Kuvaus: Stefan Ivanov
Musiikki: Goran Bregovic

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2006Kesto: 96 minuuttia
Julkaisija: Future FilmKuva:
Anamorfinen 1.85*
Ääniraita: Dolby Digital Stereo
 
Ikäraja:
(11)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 11 vuotta.
VET: 266905EAN: 6416548550411

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Future Film) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy