14-vuotias Ola Kaczanowska hoitaa perheen äidin roolia.
14-vuotias Ola Kaczanowska hoitaa perheen äidin roolia. Roolijaon haasteista suurin on autistisen isoveljen perään katsominen. Äiti on kadonnut. Asiasta ei pahemmin puhuta, äidin ja isän suhteen ja suhteesta selitellä. Isä polttelee tupakkaa olkkarissa — silloin kun nyt suvaitsee kotona olla. Isän näkökulmasta päivä avautuu kauneimmin pikkupöhnässä. Meneehän se näinkin.
Kaappien ovet repsottavat. Sama t-paita pukee päivästä toiseen. Perhe-elämän standardeja ajatellen Olan arki vaikuttaa vajavaiselta ja ankealta. Ola ei valita. Tytön silmissä loistaa haave uudelleenrakentuvasta suurperheestä — pienestä makuuhuoneesta huolimatta. Näin lapsi toimii. Aikuisten maailman ongelmat ovat vielä kaukaisia. Mutta kuten huomataan, viimeinen siirto lapsuudesta perheen pääksi saattaa tapahtua vahingossa.
Kantavaksi sivujuoneksi on nostettu veljen konfirmaatioseremoniaan valmistautuminen. Ripillepääsyn takeeksi pappi vaatii litanoita ulkoa päntättäväksi. Ola preppaa veljensä kisakuntoon.
Palkittu Communion koostuu näytelmäelokuvallisista elementeistä. Ohjaaja Anna Zamecka asusteli Kaczanowskien perheen luona jo pitkälti ennen kuvausten alkua. Dokumentintekijästä tuli osa perhettä.
Autistisen pojan seuraaminen muuttuu herkästi borderline-viihteeksi. Autistinen lapsi säihkyy kankaalle karismaa. Kehityshäiriöisten käyttäminen elokuvan välineenä on tapauskohtaisesti kiintoisaa. Tässä tilanteessa, autismin ollessa sivuroolissa, naureskelun voi nähdä kalasteluna.
Communion on teknisesti tasapainoinen, itäeuroppalaista realismia puhtaimmillaan. Käsikirjoituksettomuus tekee siitä vain yhden perhetradegian muiden joukossa. (VA)