Mu­si­kaa­lien kul­ta­kau­des­ta on ku­lu­nut jo mon­ta vuo­si­kym­mentä, mut­ta Alan Par­ker jak­saa yrittää. Tämän näkö­kul­man huo­mioon ot­taen oli­si Evi­ta vir­kistävä pa­luu men­nee­seen. Kun­nia­no­soi­tuk­se­na mu­si­kaa­lil­le tai­teen­la­ji­na fil­mi siis kel­vat­koon, mut­ta muil­ta an­sioil­taan sitä ei voi pal­ki­ta. Sä­vel­lyk­set ovat kam­mot­ta­vaa Hol­lywood-lat­ta­ria, särö­ki­ta­rat etään­nyttävät 1950-lu­vun Ar­gen­tii­nas­ta. Evi­ta Pe­ro­nin (Ma­don­na) ta­ri­na jää rock-sä­vel­lys­ten taus­tal­le.