Hawks-western tyypillisimmillään: joukko erilaisia miehiä pyrkii yhteiseen ratkaisuun suljetussa tilassa.
Hawks-western tyypillisimmillään: joukko erilaisia miehiä pyrkii yhteiseen ratkaisuun suljetussa tilassa. Luterilainen moraali on tärkeintä. Työt tehdään viimeisen päälle, kun on kerran aloitettu.
Periaatteessa kyseessä on arkkityypin tilanne. Paikallinen karjaparoni haluaa vapauttaa hulttioveljensä murhatuomiolta, mutta pieni lainvalvojaryhmä pistää tiukasti kampoihin.
Zinnemanin Sheriffistä poiketen päähenkilö (John Wayne) ei juurikaan pyydä apua, koska ei halua sivullisten haavoittuvan.
Sivuteemoilla elävöitetään perustoimintaa. Yksi tärkeimmistä on loppujen lopuksi vastustaa yhteisön langettamia oikeudettomia tuomioita, mistä voi vetää mielikuvia kommunistivainoista kansalaisoikeuksiin ja rasismiin, vaikka meksikolaisia kuvataan stereotyyppisesti.
Halveksittava juoppo (hieno Dean Martin) alkaa nostaa arvostustaan yhteisön silmissä palaamalla ammattimiehen toimiin eli ampumalla miehen yhdellä laukauksella. Myös rampa kehäraakki (mainio Walter Brennan) osoittaa tärkeytensä oikeassa paikassa. Kolmas sosiaalisesta ahdingosta nouseva on huijarin vaimoksi leimattu kaunotar (Angie Dickinson), jonka luomisessa genret aina länkkäreistä film noiriin ja science fictioniin hallinneella käsikirjoittajalegenda Leigh Brackettille lienee ollut suuri kunnia.
Rio Bravon katsoo mielellään monta kertaa. Aina löytyy jotain uutta ammennettavaa. Viimeisellä kerralla ihailin jäntevästi rakennettua ensimmäistä kohtausta, jossa sheriffi, juoppo ja murhamies kohtaavat. Koko liki viiden ensimmäisen minuutin kohtaus toteutettiin täysin ilman dialogia.
Erikoista on myös se, että aikansa nuorisotähden Ricky Nelsonin rooli märkäkorvaisena pistolerona onnistuu näinkin hyvin. Yleensähän poikkitaiteelliset julkisuustemput eivät oikein onnistu. Rio Bravo syntyi onnellisten tähtien alla jopa tässäkin suhteessa.
Nostalgista on myös miettiä Joe Brudetten pahisroolin Claude Akinsia. 1960-luvulla syntyneet muistavat hänet ennen kaikkea television Rekkakuskit –sarjan (Movin´On) Johnny Pruettina. Näyttelijä teki monia merkittäviä sivuosia klassikkoelokuvissa, tämän lisäksi ainakin Täältä ikuisuuteen oli uran huippuja.
Elokuvan kolmea versiota (DVD, DVD SE ja BD) verrattaessa vanhat arviot on syytä kääntää nurinniskoin. Kun vanhan Warnerin pahviselkäisen version värit tuntuivat vuosituhannen alussa ihmeen luonnollisilta, ne näyttävät nyt perin pastellimaisilta. Kahden levyn erikois-DVD tarjoaa ylilämpimät värit. SE piirtyy kuitenkin tarkempana ja luonnolisempana kuin ensimmäinen laitos. Mutta BD:ssä kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Sen tarkkuus ylittää kaikki muut versiot.
Monoraita on soinut aina selkeästi ja tukevasti. Lajityyppinsä merkkipaaluna Rio Bravo inspiroi muitakin hyvä elokuvia (mm. Night of the Living Dead ja Assault on Precinct 13). Saattoipa tällä olla vaikutuksensa myös siihen, että teksasilainen voimabluesbändi ZZ Top teki 1970-luvulla Deguello-albuminsa. Deguello tarkoittaa kaulankatkaisu-musiikkia. Meksikolainen verilöylyä säestävä kappale nostettiin koko elokuvan kattavaksi musiikilliseksi linjaukseksi.
Ekstroihin on tallennettu John Carpenterin ja kriitikko Richard Schickelin kommenttiraita, traileri ja 55+33+9 min. dokumentit. (PS)