K­ris­tuk­sen vii­mei­sistä kiu­sauk­sis­ta on fil­ma­ti­soi­tu kai­ken­lai­sia spek­taak­ke­lei­ta. Sak­sa­lai­sen Diet­rich Brüg­ge­man­nin Sta­tions of the Cross on tuo­re nä­ke­mys mat­kas­ta ris­tin­pai­kal­le. Ta­ri­na tuo Kris­tuk­sen tähän ai­kaan, aset­taa ti­lal­le nuo­ren tytön ja si­joit­taa, yhtä­lail­la kuin Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­sa, kes­kel­le us­kon­nol­lis­ta myl­ler­rystä. Siinä missä ikui­sis­sa ta­ri­nois­sa Jee­sus jou­tui tais­te­le­maan us­kon­sa puo­les­ta elämän­mat­kal­laan koh­ti ris­tiä, on nuo­ren Ma­rian tais­te­lu lä­hinnä oman pään sisällä, vah­vas­ti äi­tinsä ja us­kon­lah­kon­sa joh­dat­ta­ma­na. Rak­kaut­ta & Anar­kiaa –­fes­ti­vaa­li esit­te­li tänä vuon­na mon­ta upeaa elo­ku­vaa eri-ikäi­sistä, eri ta­val­la yk­sinäi­sistä nai­sis­ta. Sta­tions of the Cross oli niistä kos­ket­ta­vin.

E­lo­ku­va koos­tuu neljästä­tois­ta osuu­des­ta, jois­ta jo­kai­ses­sa on sel­keä yhtäläi­syys Raa­ma­tun ker­to­muk­siin. Ja­ka­mi­nen ei sinänsä oli­si ol­lut pa­kol­lis­ta, ken­ties oh­jaa­ja ha­lu­si ke­ventää ras­kas­sou­tui­suut­ta pilk­ko­mal­la ja sel­keyttämällä ra­ken­net­ta. Pie­net koo­mi­set piir­teet tuo­vat kai­vat­tua ke­peyttä. Osa koh­tauk­sis­ta oli­si kai­van­nut tii­vis­tystä. Ka­me­ra sei­soo kus­sa­kin koh­tauk­ses­sa lä­hes pai­kal­laan, ase­tel­ma on staat­ti­nen, dia­lo­gi joh­taa ku­via. Ku­vat ovat jo­pa pe­lot­ta­van ar­ki­sia, ah­dis­ta­van jo­kapäiväi­siä.

Ma­ria käy sisäistä pai­niaan us­ko­vai­suu­den pe­rus­ky­sy­myk­sien ää­rellä. Hän pun­ta­roi syn­ti­syyttä, saa­den koh­da­ta tuo­mioi­ta niin äi­diltään kuin us­ko­tul­ta seu­ra­kun­tan­sa pa­pil­ta­kin. Syn­tiensä kans­sa Ma­ria on kui­ten­kin yk­sin. Tei­ni-ikäi­sen tytön mie­li on herkkä, ja sääntö­jen nou­dat­ta­mi­nen sekä syn­tien yli­lyövä välttä­mi­nen me­nevät ää­rimmäi­syyk­siin.

An­na ja Diet­rich Brüg­ge­man­nin elo­ku­va on tär­keä ää­nen­nos­to ää­rimmäi­siin vie­dyn us­kon­nol­li­suu­den vai­ku­tuk­ses­ta ih­mi­syk­silöön, eten­kin tämän ol­les­sa hen­ki­ses­ti herkässä iässä. Us­kon­tu­pu­tuk­sen ta­pah­tues­sa it­sel­le tär­keim­pien ih­mis­ten toi­mes­ta, vai­ku­tus yllättää koh­ta­lok­kuu­del­laan. Elo­ku­van äi­ti­hah­mo on ve­det­ty pu­vus­tuk­sen myötä us­kot­ta­vuu­den ra­joil­le, ko­ko lä­hi­pii­rissä pel­koa herättäväk­si ty­ran­nik­si. Uh­ka­ku­va­na elo­ku­van äi­ti­hah­mo edus­taa sil­ti sitä, mitä ympä­ri maail­man tänä ter­ro­ris­min ai­ka­na eni­ten pelätään. (VA)