E­ri­lai­se­na on han­ka­la ol­la jou­kos­sa. So­ta­her­ro­jen re­pimä Kii­na 1926: uu­si ko­ne­mes­ta­ri (S­te­ve Mc­Queen) saa­puu kum­mal­li­sel­le ku­lijär­jes­telmäl­le toi­min­tan­sa pe­rus­ta­val­le tyk­ki­ve­neel­le ja ky­see­na­lais­taa he­ti kap­tee­nin (Ric­hard Cren­na) toi­min­ta­ta­vat. Mie­het keräävät 200 dol­la­ria va­paut­taak­seen neit­syen ilo­ta­los­ta.

Ti­lan­ne tii­vis­tyy Tsiang Kai-Se­kin ja kom­mu­nis­tien käyttäessä tyk­ki­ve­neen mie­histöä po­liit­ti­siin päämää­riin, ja mie­histö ha­luai­si uh­ra­ta in­di­vi­dua­lis­ti­sen ko­ne­mes­ta­rin­sa. Lop­pu­rat­kai­sus­sa mi­ta­taan lä­he­tys­saar­naa­jien naii­vius val­ta­po­liit­ti­sen prag­ma­tis­min mit­ta­ril­la.

K­las­sik­koe­lo­ku­va on­nis­tuu ole­maan ra­sis­ti­nen ja im­pe­ria­lis­min vas­tai­nen yhtä ai­kaa. Ko­vin pitkä, ja lop­pu ei ai­van lu­nas­ta odo­tuk­sia. Pe­ru­sas­tel­ma on kuin kir­joi­tet­tu Mc­Quee­nil­le, jo­ka oli luon­teel­taan yk­sinäi­nen ja vas­tus­ti mie­lellään val­ta­pitä­viä eikä tun­te­nut enem­mistön kans­sa sa­moin. Ric­hard M. Ken­nan ro­maa­niin pe­rus­tu­va elo­ku­va teh­tiin ro­tu­ky­sy­mys­ten ja Viet­na­min so­dan pul­pah­taes­sa ame­rik­ka­lai­seen kah­vipöy­tiin. Pe­ru­sa­ja­tus tun­tuu ole­van, et­tei oli­si syytöä ope­roi­da vie­rail­la mail­la. Siinä käy yleensä keh­nos­ti.