Studio Ghiblin mestariteoksista tunnetun Hayao Miyazakin poika Goro kuvasi luultavasti itseään, kun aloitti Maameren tarinat erikoisella isänmurhalla, jota ei alustettu eikä perusteltu myöhemminkään.
Studio Ghiblin mestariteoksista tunnetun Hayao Miyazakin poika Goro kuvasi luultavasti itseään, kun aloitti Maameren tarinat erikoisella isänmurhalla, jota ei alustettu eikä perusteltu myöhemminkään. Sen verran kovan koetuksen eteen hän joutui, sillä Ursula Le Guinin Maameren tarinat vastaa animointina Sormusten herran vaativuutta, siksi monipolvinen ja –kerroksinen tarina se on.
Nykypäivän liimaa ja leikkaa –tyyliin suolletun fantasiakirjallisuuden turruttamanakaan ei voi unohtaa, kuinka suuri tapaus WSOY:n kustantama Maameri-trilogia tuntui heti Sormusten herran ja Ruohometsän kansan jälkeen1970-luvulla. Aikalaislukijoille anime on tietysti pettymys, koska se panee omiaan ja yhdistää monen kirjan tapahtumia yhteen. Tämä ei kuitenkaan ole suurin erehdys, sillä se kuuluu japanilaisen animen perintöön. Alkuperäisteoksia ei suuremmin kunnioiteta ainakaan siten, että alettaisiin tehdä 1:1-näköiskuvia.
Suurin pettymys on taiteen tasapaksuus, dialogin onttous ja kaikkinainen yllätyksettömyys. Valju olo jää jäljelle.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroissa Ghibli-trailereita, kuvakäsikirjoitus (115 min.), tekijöiden haastatteluja (47 min. suomitekstein), dokumentti soundtrackin synnystä (60 min. suomitekstein). (PS)