Hui­kea sa­tue­lo­ku­va kol­mes­ta si­sa­ruk­ses­ta, jot­ka löytävät it­sensä kes­keltä kei­ju­jen ja peik­ko­jen hal­lit­se­maa maail­maa muu­tet­tuaan yh­dessä äi­tinsä kans­sa asu­maan tä­tinsä hylät­tyyn kar­ta­noon. Har­ry Pot­ter -p­la­giaat­tia odot­ta­va yllät­tyy, sillä ky­seessä on vii­meistä piir­toa myö­ten su­la­vas­ti kynäil­ty pik­kusfää­rin seik­kai­lu, jo­ka hur­maa en­nen kaik­kea ko­toi­san ympä­ristön mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sel­la käytöllään. Mie­kal­la ja mys­tii­kal­la on tässä si­jan­sa, mut­ta niin on myös hu­na­jal­la, suo­lal­la, to­maat­ti­kas­tik­keel­la ja ha­lul­la nähdä.

E­lo­ku­va te­kee pitkäl­ti sen mitä M. Night Shya­ma­la­nin "La­dy in the Wa­ter" lu­pa­si tehdä: yh­distää sa­tue­lo­ku­van ja kau­hun. Pai­no­pis­te on to­ki pal­jon lä­hempänä sa­tua, mut­ta het­kel­li­ses­ti ta­pah­tu­mat saa­vat ver­rat­tain ra­ju­ja­kin piir­teitä. Lap­siy­leisön kan­nal­ta tämä voi osoit­tau­tua on­gel­mal­li­sek­si: pie­nemmät pelkäävät ja hie­man van­hem­mat ohit­ta­vat lap­sel­li­se­na ta­ri­na­na. Hie­nosäätöä voi kui­ten­kin yrittää ää­nen­voi­mak­kuu­den avul­la, sillä In­dust­rial Light & Ma­gi­cin ja Phill Tip­pe­tin luo­mien eri­kois­te­hos­tei­den te­ho pe­rus­tuu isol­ta osin ää­ni­maail­maan.