Äitinsä kuolemasta itseään syyttävä 9-vuotias "Courgette" määrätään orpokotiin.
Äitinsä kuolemasta itseään syyttävä 9-vuotias "Courgette" määrätään orpokotiin. Kesäkurpitsaksi itseääm kutsuvan pojan ainoana muistona isästä on leijaan piirretty kuva, äiti jätti jälkeensä vain oluttölkkejä. Uusi elämä voi alkaa.
Vaikka Claude Barrasin elokuva ei lasten silmille sovellukaan, ovat nuorisoelokuvalle ominaiset teemat olemassa. Barras käsittelee uusien ystävyyssuhteiden haastetta, luottamuksen ansaitsemista. Yksin jääneiden lasten kohdalla korostuu aikuisen roolimallin tarve — ja kaipuu. Esimmäiset rakkaudentuntemukset ikätovereihin heräävät. Samankaltaisista olosuhteista orpokotiin ajautuneet lapset ymmärtävät toisiaan, rankka tausta on koulinut pienokaisia.
Kaikesta huolimatta, elokuva synnyttää valoisan tulevaisuudennäkymän, esittää mahdollisuuden ponnistaa rankoistakin olosuhteista. Huolimatta raskaasta aiheestaan, elokuva jättää hymyn huulille. Vanhemmuussuhteissansa pettyneet lapset saavat uusia kiinnekohtia. Orpokodin henkilökunta sekä Courgetten oikeustoimia hoitanut poliisimies osoittavat velvollisuutensa tuntevan, kunnollisen aikuisen mallia.
Animaation keinoin tähdennetään lapsiroolien luonteenpiirteet. My Life as a Courgette tunkeutuu poikkeuksellisella teholla kasvuikäisen tunnemaailmaan. Epärealistinen tekninen toteutus etäännyttää karusta orpokotikuvituksesta. Sympaattista ranskalaista stop motion -animaatiota esitetään syksyn 2016 R&A-festivaaleilla. (VA)