San Fran­cis­con tek­no­lo­gia­me­kan si­ka­ri­kas var­jo­val­tias lennättää ava­ruu­des­ta sar­jan mys­ti­siä näyt­teitä, mut­ta yk­si lit­kuis­ta päättää läh­teä omil­le teil­leen.

E­lon Mus­kia hy­vin löyhäs­ti ka­na­voi­va ra­ket­ti­mies on so­pi­va se­koi­tus ul­kois­ta nössöyttä ja sisäistä jul­muut­ta, ja ret­ku san­ka­ri (Tom Har­dy) hän­kin pas­se­lin kau­ka­na kiil­to­ku­vis­ta. Elämä sat­tuu on tämän mot­to, jo­ka on sel­lai­se­naan vir­keä ha­voit­tu­mat­to­mien su­per­san­ka­rei­den kli­sei­den lo­mas­sa. Ta­ri­nan is­kut tu­le­vat to­ki vaah­to­kar­kil­la vuo­ra­tuin silk­ki­han­sik­kain, mut­ta seik­kai­lu toi­mii mu­ka­vas­ti ja klas­si­sen kes­ken­kas­vui­sia eväitä mu­ka­van tum­masä­vyi­ses­ti tul­ki­ten. Voi­si­han tätä kat­soa pi­tempään­kin.