Alkaa kuuden minuutin hiljaisuudella, jossa seurataan rataa kiertävää moottoripyörää.
Alkaa kuuden minuutin hiljaisuudella, jossa seurataan rataa kiertävää moottoripyörää. Loppuelokuva on suunnilleen yhtä inspiroitunutta, hidasvetoisen välinpitämättömyyden kerrontaa, jossa äijä (Vincent Gallo, joka on myös ohjannut ja tuottanut elokuvan) tekee ”jotakin”. Taide-elokuvantapainen, jonka pyrkyriluonnetta hyvin kuvastaa lopun suuseksikohtaus, jolla ei tunnu olevan muuta merkitystä kuin pienen kohumaineen herätteleminen.
Selvästi haalistunut, voimakkaan rakeinen ja kohinainen kuva, joka hakee jatkuvasti kliseisen taiteellisia offbeat-kuvakulmia. Väritoisto on ilmeeltään paitsi haallistunutta, myös videomaisen epäpuhdasta. Myös roskaa esiintyy, mutta tämä tuntuu olevan miltei haettu efekti – kuten ehkä muutkin kuvan lukuisista ongelmista. Puritanistisen ääniraidan hallitsevin elementti on hiljaisuus, jota rikkoo ainoastaan minimalistisen olematon dialogi, joka sekin on eleetöntä kameramikrofonikamaa. Ekstroissa kaksi anamorfista traileria, joista varsinkin ensimmäinen tiivistävää elokuvan turhuuden poikkeuksellisen hyvin. (IJ)