Oh no. Venäläi­nen ase­rek­ka kaa­pa­taan Mos­ko­vas­sa ja en­simmäi­senä pai­kal­la luu­tua­mas­sa on The Roc­kin esittämä jenk­ki­kom­man­do. Van­ha jen­gi on jää­nyt viettämään le­veää elämää eläk­keel­le, mut­ta nyt kaik­kien mies­ten vai­mot kan­nus­ta­vat pe­ru­maan lu­pauk­set elämästä kai­dal­la tiellä, jo­ten uu­si seik­kai­lu odot­taa. Jos tämä kuu­los­taa us­kot­ta­van rou­heal­ta ja elämän­ma­kui­sel­ta ta­pah­tu­ma­vyyh­diltä — edes yk­si­so­lui­seen toi­min­tae­lo­ku­vaan — on im­pan­nut lii­kaa typ­piok­si­duu­lia.

Kuu­to­nen al­kaa nih­keäs­ti ai­vot­to­mal­la mätöllä, her­kut­te­lee al­ku­teks­tien ai­ka­na men­neillä urotöillä ja ryö­mii vä­hi­tel­len eteenpäin ge­nee­ri­sen toi­min­tae­lo­ku­van char­mil­la. Dia­lo­gi huk­kuu lat­teuk­sien ja mo­ni­kir­jai­mis­ten ly­hen­tei­den al­le ja yhtä­lail­la jän­ni­tys kuin draa­ma­kin tuu­per­tu­vat mer­ki­tyk­settö­mien tap­pe­lui­den pai­no­las­tin myötä. Oh­jaa­ja ker­too ha­lun­neen­sa alun­pe­rin tehdä pe­ter­jack­so­nit kah­den elo­ku­van muo­dos­sa, mut­ta pää­ty­neensä sit­ten ah­ta­maan kai­ken tähän yh­teen elo­ku­vaan. Ta­ri­naa riittää­kin vai­voin yh­dek­si elo­ku­vak­si, mut­ta toi­min­taa sen si­jaan ehkä neljään eri elo­ku­vaan.

Her­kul­li­sen vii­to­so­san jäl­keen tämä on mel­koi­nen pet­ty­mys, mut­ta ai­vot­to­ma­na toi­min­tapätkänä sil­ti pas­se­li viih­dy­ke. Tämä on isom­pi, tyh­jem­pi ja tur­hem­pi kuin yk­sikään edeltä­jistään — eikä nyt miljöönä toi­mi­vas­ta Eu­roo­pas­ta­kaan löy­detä mitään To­kion tai Rion ve­rois­ta hoh­toa. Har­mi.

Le­vyltä löy­tyy sekä al­ku­peräi­nen teat­te­ri­ver­sio, että aa­vis­tuk­sen pi­dem­pi uu­si ver­sio.